Lempparikuoseja

BR Pul-hulluus ei lienet ole lainkaan hullumpi hulluus...

Minä olen ihan hurahtanut noihin ihaniin Pul-kuoseihin!

Meidän harkkareista löytyy neljä ihan ehdotonta lempparikuosia:

Apinat, finnskog, sienet ja siilit sekä safari.

AIO-vaipoista löytyy myös noita kuoseja ja lisäksi ihanat retronorsu ja piparikukka:

Imetys on yksi tapa

Meillä on oltu onnekkaita: imetys on aina lähtenyt hyvin käyntiin ja kaikki lapset ovat jo synnytyssalissa viihtyneet rinnalla pitkään.

Maitoa on riittänyt hyvin ja vasta siellä hieman päälle 6 kuukauden iässä on ryhdytty maistelemaan muuta ruokaa, imetyksen ollessa edelleen se pääasiallinen ravinnonlähde.

Taaperoimetys on meille tuttu juttu.

Imetys tai sen kesto ei todellakaan ole mikään äitiyden mitta.

Se on ollut meidän juttu ja se on yksi keino, jolla voi tarjota lapselle ravinnon lisäksi turvaa ja läheisyyttä, mutta ei todellakaan ainoa keino.

Olen tehnyt tämän videon kuvaamaan omia ajatuksiani imetyksestä.

Ruokaisa kanasalaatti

Rakastan ruokaisia salaatteja!

Ja ne on niin käteviä tehdäkin, kun niihin voi laittaa (melkein) mitä vaan kaapista löytää ja vastaavasti jättää pois, jos ei jostain tykkää ja korvata sen halutessaan jollain muulla.

Kauppojen lihatiskien yhteydessä on monesti ihania salaatteja tarjolla ja niistä on hyvä käydä vakoilemassa ideoita omiin salaatteihin.

Tuollainen ruokaisa salaatti on ravitseva ja terveellinen lounas ja kätevä ottaa vaikka töihinkin evääksi.

Ja lapsillekin (yleensä) maistuu ja sopivin raaka-ainein varusteltu ruokaisa salaatti käy hyvin pienen sormiruokailijankin ruoaksi.

Meillä valmistui tänään ruokaisa kanasalaatti, johon tuli:

-(Fusilli)pastaa (ja salaattiinhan pastaa ei missään nimessä kannata keittää ylikypsäksi löllömössöksi!)

-Broileria (itse tykkään ostaa ihan kokonaisen, grillatun broilerin, jonka pilkon salaattiin)

-Jääsalaattia

-Kurkkua

-Erivärisiä paprikoita

-Purjoa

-Maissia (pakaste)

-Suolakurkkua

-Viinirypäleitä

Mitään määriä en koskaan ajattele, vaan laitan tavaraa salaattiin sen mukaan, mitä kulloinkin on minkäkin verran saatavilla tai mitä tekee eniten mieli (esim. nyt laitoin suolakurkkua aika reilusti, kun teki mieli).

Eli siitä vaan ruokaisia salaatteja tekemään, ne on NIIIIN hyviä!

Limaisempaa limaa

Suonette anteeksi viimeaikaiset LIMAISET JUTTUNI, mutta ehkä tämä kolme viikkoa kestänyt tautiputki, josta kaksi viikkoa joku on ollut joko ripulissa tai oksennustaudissa, alkaa tehdä tehtävänsä ja jututkin muuttuu koko ajan oksettavampaan suuntaan (ja kohta täällä ei ole tätäkään vähää lukijoita, mitä nykyisellään)...

No joka tapauksessa, me tehtiin tänään limaisempaa limaa ja tässä ohje:

1) Sekoita perunajauhot kylmään veteen (me laitoimme 1 l vettä + 8 rkl perunajauhoja)

2) Kuumenna, kunnes seos kiehahtaa ja jämähtää paksuksi mönjäksi

3) Lisää elintarvikeväriä...

4) ...ja sekoita tasaikseksi!

5) Jätä mönjä jäähtymään ja jähmettymään

6) Kippaa jäähtynyt limakakku kattilasta isolle muovilautaselle tai esim. leivinpaperin päälle ja kanna hyllyvä kakku pesuhuoneeseen (suosittelen leikkiä pesuhuoneessa...)

7) Ja sitten ei kun liman kanssa pelleilemään!

Ja jälleen HUOM! Tämäkin limaleikki kannattaa leikkiä pesuhuoneessa ja ainakin suurin osa vaatteista kannattaa riisua valmiiksi, ettei niitä tarvitse yrittää riisua limakäsin.

Tätäkään limaa ei kannata heitellä pitkin seiniä, tosin paremmin tämä irti lähtee, kuin vehnäjauhomönjä.

Lapsista liman pyörittely käsissä on hurjan hauskaa ja meilläkin lima sai kaikenlaisia ihania nimityksiä (mm. ninjalima).

Limaa

Kun lapsilla on tylsää, on aika valmistaa limaa!

1) Tarvitaan kulho, kauha ja vehnäjauhoja

2) Sitten lämmintä vettä ja elintarvikeväriä

3) Värjätty vesi vehnäjauhon sekaan...

4) ...ja sekoitus!

5) Valmista!

6) Seos on ihanaa…

7) ...ja limaista!

8) Limapieruja!

Huom! Limaleikki kannattaa leikkiä pesuhuoneessa ja ainakin suurin osa vaatteista kannattaa riisua valmiiksi, ettei niitä tarvitse yrittää riisua limakäsin.
Limaa ei kannata heitellä pitkin seiniä, sillä kuivuttuaan vehnäjauhomönjän irrotukseen tarvitaan juuriharjaa...
Mutta lapsista liman pyörittely käsissä on hurjan hauskaa ja sehän on pääasia!

Vielä yhdenkoon (kuorivaippa) asiaa

Meillä ei olla varsinaisesti harsoiltu sitten pikkuvauva-aikojen, mutta lisäimuina harsot on kyllä käytössä.

Tiedän silti, että jotkut jatkavat harsopötköllä ja pul-kuorella kestoilua taaperoikään saakka, toki lisäimua pitää laittaa sitten mukaan harsopötkön sisään, ESIMERKIKSI NÄIN.

Mutta siis varsin edullinen ja helppo vaipatusmahdollisuus on HARSO + yhdenkoon kuorivaippa.

Harsopötkön kanssa käytettävässä kuorivaipassa on hyvä olla sisäpuolella edessä ja takana läpät, joiden alle pötkön saa sujautettua ja se pysyy paremmin paikallaan myös liikkuvalla lapsella.

Tässä esimerkiksi bambuharso pötköksi taiteltuna ja yhdenkoon kuorivaippa pienimmillä säädöillä:

  

Ja tässä paketti 43 cm pitkän Baby Born-nuken päällä.

Täysiaikainen vastasyntynyt on (yleensä) nukkea suurempi, joten paketti istuu vieläkin paremmin oikean vauvan päälle:

Ja tässä samainen bambuharso pötköksi taiteltuna ja yhdenkoon kuorivaippa isoimmilla säädöillä:

Ja tässä paketti noin 12 kiloisen taaperon päällä:

Paprika hymyilee

Pari kertaa salaattia tehdessä paprika on yllättänyt minut iloisesti.

Tämä ensimmäinen löydös on noin parin vuoden takainen ja paljastui, kun leikkasin paprikan veitsellä kahtia.

Melkoinen yllätys, vai mitä sanotte!

Tämä toinen paprika-yllätys taas paljastui tänään, kun vetäisin siemenkodan ulos paprikasta ja mitä sieltä paljastuikaan: Vihainen lintu!

Molemmat kuvat ovat täysin muokkaamattomia.

Mikä ihmeen valoilmiö?

Todistin tänään hauskaa hetkeä, kun nuorimmainen heräsi päiväunilta ja niinkin harvinainen näky kun aurinko paistoi täydeltä terältä.

Taapero oli ihan ihmeissään lattiaan heijastuvista valoläiskistä ja ikkunassa osoitteli kummissaan taivaalle ja hoki: "Ooh, ooooh!"

Kyllähän tässä kohta voi jo alkaakin odottelemaan kevättä.

Vaikka talvesta ja lumesta tykkäänkin, niin on kyllä ihanaa, kun päivät alkaa taas pidentyä ja aurinkokin näyttäytyy!

Harso = Koko vaippaiän vaippa!

Viitaten vielä EDELLISEEN POSTAUKSEEN koko vaippaiän vaipoista, niin ei tietenkään sovi unohtaa harsoja, jotka todellakin ovat koko vaippaiän vaippoja!

Tässä esimerkiksi 70*70 cm bambuharso taiteltuna TÄMÄN OHJEEN mukaisesti 43 cm pitkän Baby Born-nuken päälle.

Täysiaikainen vastasyntynyt on (yleensä) nukkea suurempi, joten harsokin istuu vielä paremmin oikean vauvan päälle ja kääntämällä harson reunoja enemmän ennen varsinaista taittelua paketista saa kyllä tarvittaessa TOSI pikkuruisen:

Ja tässä samainen 70*70 cm bambuharso noin 12 kiloisen taaperon päällä (tässä harso on siis taiteltu suoraan neliöstä ilman, että reunoja on käännetty ennen taittelua):

Toki noin isolle harsoon pitää sujauttaa mukaan lisäimua, mutta siis muuten sopii kyllä hyvin päälle.

Ja 80*80 cm harsot sopivat tietysti vieläkin isommalle.

Ja jos ei harsoja halua varsinaisina vaippoina käyttää enää isommalla lapsella, niin ovat siinä vaiheessa vallan loistavia lisäimuja esim. taskuvaipoissa.

Koko vaippaiän vaipat – Onko sellaisia oikeasti?

Yhdenkoon vaipoista olenkin kirjoittanut jo aiemminkin, jutut voi lukea TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Minulta on monesti kyselty, meneekö yhdenkoon vaipat oikeasti läpi koko vaippaiän?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä niissä ihan oikeasti on hyvin säätövaraa, mutta toki noihinkin pätee ihan sama kuin mihin tahansa vaippaan, eli lapsen kasvaessa ruumiinrakenne muuttuu ja vaippa voi käydä esim. liian matalaksi tai muutoin sellaiseksi, että se ei vaan enää istu päälle.

Mutta siis periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että (ainakin meidän kokeilemissa/käyttämissä) yhdenkoon vaipoissa on kyllä hyvät säätövarat ja ne saattavat tosiaan hyvinkin sopia koko vaippaiän!

Tässä vähän esimerkkiä, miten yhdenkoon vaipat säätyvät.

Ensin BumGenius luomuAIO, jonka kokosuositus on n. 3,5–16 kg, eli kyseessä on yhdenkoon vaippa (vasemmalla vaippa isoimmilla säädöillä, oikealla pienimmillä ja keskellä siltä väliltä):

Ja tässä Hippu yhdenkoon sisätäyttövaippa, joka on niin ikään yhdenkoon, kokosuositus n. 4-16 kg (vasemmalla taas vaippa isoimmilla säädöillä, oikealla pienimmillä ja keskellä siltä väliltä):

Ja tässä vielä sekä AIO:t, että sisätäytöt:

Että kyllähän noissa säätövaraa on, mutta tosiaan kuten muissakin kestovaipoissa, niin on hyvä muistaa, että se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ja kokeilemalla löytää sen itselle (eli lapselle) parhaan, oli se sitten yhdenkoon vaippa tai ei.

Kestovaipat ja kuivausrumpu

Moni kestoilua harkitseva miettii sitä, voiko/kannattaako kestovaippoja kuivattaa kuivausrumussa.

Nykyiset lämpöpumpulla varustetut kuivausrummut kuluttavat huomattavasti vähemmän sähköä, kuin ilman lämpöpumppua olevat, mutta ekologisin kuivatusvaihtoehto on varmasti narukuivaus ulkona.

Tämä nyt ei tietysti Suomen oloissa onnistu kuin keväästä syksyyn ja silloinkin on tärkeää muistaa, että esim. pul-vaippoja ei saa kuivata suoraan auringonvalossa, sillä kuuma aurinko haurastuttaa kosteussulkua.

Sen sijaan esim. harsot ja imut voi hyvin kuivattaa auringonvalossa, sillä aurinko toimii luonnon omana tahranpoistajana.

Samasta syystä kun pul-vaippoja ei saa kuivata suoraan auringonvalossa, niitä ei myöskään pidä rumpukuivattaa, sillä kuivausrummun kuumuus vahingoittaa laminointia.

Eli kuorivaipat (mukaan lukien villahousut), taskuvaipat ja AIO:t eivät sovi kuivausrumpuun!

Sisävaippoja ja imuja voi yleensä rumpukuivattaa, mutta on hyvä muistaa, että rummutus kuluttaa materiaaleja ja kuminauhojen käyttöikä voi lyhentyä.

On myös hyvä pitää mielessä, että rummutus saattaa kutistaa vaippoja/imuja.

Etenkin bambua sisältävät vaipat tuppaavat kutistumaan rumpukäsittelyssä.

Jokaisen vaipan pesuohjeesta tai valmistajalta kannattaa aina varmistaa rumpukuivatuksen sopivuus kyseiselle vaipalle.

Meillä kuivatetaan kaikki vaipat ja imut narulla.

Silloin tällöin käytän meidän sisätäyttövaipat, joiden kuosi ja sisäpuoli on puuvillavelouria, kuivausrummussa ”pöyhintäkäsittelyssä,” eli tämä tarkoittaa, että pyöräytän vaippoja pesun jälkeen noin 10 min kuivausrummussa, jolloin ne pehmenevät ja siirrän ne sitten narulle kuivumaan.

Samanlaisen käsittelyn saavat toisinaan myös koppuroituneet hamppuimut, mutta siis varsinaisesti meillä ei mitään vaippoja/imuja kuivateta kuivausrummussa.

Meidän kuivausrumpu ei ole lämpöpumpulla varustettu, joten narukuivatuksella säästämme sekä sähköä, että estämme vaippojen turhan kulumisen.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kestoilua!

Kerran eräs ystäväni harmitteli minulle, kun ei aikanaan tullut käyttäneeksi kestovaippoja lapsillaan.

Tuli sitten puheeksi, että hänen nuorimmainen oli juuri kuivaksiopetteluvaiheessa ja sanoin sitten, että hankkii ihmeessä muutamat harjoitteluhousut, niin pääsee vielä hyvin mukaan kestoiluun.

Ja niinhän siinä kävi, että heillä innostuttiin kestoiluista ja kertakäyttöisiä housuvaippoja ei enää tarvinnut hankkia.

Kuivaksiopetteluun on tosiaan olemassa housuvaippoja, joissa on kosteudenpitävä kuori, sisäpinta ja imua sen verran, että vaippa imaisee yhdet pissat.

Joissain housuvaipoissa kosteusuoja on vain imun kohdalla ja taitaa sellaisiakin housuvaippoja olla, joissa kosteussuojaa ei ole lainkaan.

Nämä ovat mukavan kevyitä esim. kesällä.

Harjoitteluhousut ovat hyvät siinä vaiheessa, kun harjoitellaan pottailua ja vahingot ovat satunnaisia.

Lapsen on helppo itse riisua harjoitteluhousut pissalle mentäessä.

Harjoitteluhousuissa on (yleensä) märältä tuntuva sisäpinta, jolloin lapsi oppii tunnistamaan pissanneensa, kun housut kastuvat, mutta lattia ei kuitenkaan lainehdi, eivätkä vaatteet kastu (ainakaan ihan litimäriksi).

Meidän harjoitteluhousuissa on kosteudenpitävä BR pul-kangas ja sisäpintana tencel-joustofroteeta.

Näiden välissä on tiimalasin mallinen 2 kerroksinen imu.

Yleensä harjoitteluhousuissa ei ole hurjia määriä imua, vaan juuri sen verran, että vaippa imaisee ne yhdet pisut.

Tarvittaessa (esim. puistoon mentäessä) voi mukaan sujauttaa pienen (tiima)imun, esim. minä olen käyttänyt tarpeen tullen pientä tiimaimua, jossa on 4 kerrosta luomujoustofroteeta.

Vielä kuivaksiopetteluvaiheessakin voi siis hyvin alkaa kestoilemaan käyttämällä harjoitteluhousuja kertakäyttövaippojen sijaan.

Moni heittää kertakäyttöisen housuvaipan roskiin mahdollisesti jopa useamman kerran päivässä tai viimeistään illalla, vaikka siihen ei olisikaan tullut vahinkopissoja.

Kestoharkkarit voi sen sijaan laittaa illalla pyykkikoriin ihan kuten alushousut ja sitä paitsi onhan kestoharkkarit monta kertaa söpömmät, kuin kertakäyttöiset!

Sisävaippa, kuorivaippa, taskuvaippa?

Sisävaippa:

Sisävaippoja on valmiiksi muotoonommeltuja ja taiteltavia.

Yksinkertaisin sisävaipparatkaisu on harso.

Sisävaippa kiinnitetään tarroilla, nepeillä, Nappi-Nippa kiinnittimellä tai kuorivaipan avulla.

Itse tykkään kovasti meillä käytössä olevista sisätäyttövaipoista, joissa on kätevä tasku, josta vaippaan voi tarpeen mukaan lisätä imua, esim. yöksi.

Näissä meidän vaipoissa kuosi ja sisäpuoli on ihanaa puuvillavelouria ja imuosat on bambujoustofroteeta ja bambufleeceä.

Sisävaipat tarvitsevat päälleen kosteuden pitävän kuoriosan.

Sisävaippa menee käytön jälkeen kokonaisuudessaan pesuun.

Kuorivaippa:

Kuorivaippa tulee sisävaipan päälle.

Kuoren materiaali voi olla keino- tai luonnonkuitua.

Kuorivaippoja ei pestä joka käyttökerran jälkeen, vaan niille riittää tuuletus ja tarvittaessa likaantuneen kohdan huuhtelu.

Hengittävä vaihtoehto vaippakuoreksi on villahousut.

Villahousut on hyvä tuulettaa joka käyttökerran jälkeen, sillä villa puhdistaa tuulettuessaan itse itseään.

Meillä villahousut pestään käsin villanpesuaineella noin kerran kuukaudessa ja samalla housut pujahtavat lanoliinikylpyyn.

Taskuvaippa:

Taskuvaipassa on kosteudenpitävä kuori ja sisäpinta ja niiden välissä tasku, joka täytetään edessä tai takana olevan aukon kautta haluamillaan imuilla.

Erillisen imuosan ansiosta taskuvaippa kuivuu todella nopeasti.

Napakka taskuvaippa ilman imuja toimii tarvittaessa loistavasti myös uimavaippana.

Taskuvaippa menee käytön jälkeen kokonaisuudessaan pesuun.

AIO, eli All-In-One- vaippa:

Helppo ratkaisu kestovaipatukseen, sillä samassa paketissa on sekä kosteudenpitävä kuori, että imuosat.

Joissain AIO-vaipoissa on myös kuivaliinapinta, joka pitää lapsen ihon kuivana, eikä erillisiä kuivaliinoja tarvita.

Itse tykkään AIO-vaipoista, joissa on aukeavat tai nepeillä irrotettavat imuläpät, jolloin vaipat sekä peseytyvät hyvin, että kuivuvat nopeasti.

Lisäksi tykkään, että vaipassa on tasku, josta imua voi tarpeen mukaan lisätä, esim. yöksi.

AIO-vaipoissa, joissa imuja ei saa irti, on yleensä kohtalaisen pitkä kuivumisaika.

AIO-vaippa menee käytön jälkeen kokonaisuudessaan pesuun.

Lisäimu:

Lisäimut lisäävät vaipan imukykyä, kun siihen on tarvetta.

Lisäimuna voi toimia esim. pieni froteepyyhe tai harso.

Esim. mikrokuitu- ja froteeimut imevät nopeasti, joten ne kannattaa asettaa vaippaan lähimmäksi sisäpuolen kangasta (mikrokuitua ei suoraan lapsen ihoa vasten) ja alle ns. hidas imu, jonka materiaali on hamppua tai bambua.

Lisäimut menevät aina käytön jälkeen pesuun.

Kuivaliina:

Kuivaliinat siirtävät kosteuden nopeasti vaipan imukerrokseen pitäen ihon kuivana.

Kuivaliinat myös helpottavat vaipan puhtaanapitoa, koska kuivaliinan avulla kakat saa helposti kipattua pois.

Coolmax eli onteloneulos on melko suosittu kestovaipan sisäpintamateriaali ja tuollaisen vaipan kanssa ei siis tarvita enää erillisiä kuivaliinoja, kun se on jo vaipassa itsessään mukana.

Itse kuitenkin suosin enemmän märkäpintaisia materiaaleja vaippojen sisäpinnalla ja tarvittaessa (esim. yöksi) sujautetaan tuollaiseen vaippaan ihoa vasten erillinen kuivaliina.

Kuivaliina menee aina käytön jälkeen pesuun.

Kuivaksiopetteluun:

Kuivaksiopetteluun on olemassa housuvaippoja, joissa on kosteudenpitävä kuori, sisäpinta ja imua sen verran, että vaippa imaisee yhdet pissat.

Housuvaipoissa voi olla nepit tai tarrat tai ne voivat olla alushousumaiset ilman mitään kiinnityksiä.

Lapsen on helppo itse riisua housuvaippa pissalle mentäessä.

Kestoilun voi hyvin aloittaa vasta kuivaksiopetteluvaiheessa, sillä on melkoista tuhlausta, jos kertakäyttöiseen housuvaippaan ei ole päivän aikana tullutkaan vahinkopissoja, niin se laitetaan yleensä kuitenkin viimeistään illalla roskiin.

Kestovaipan voi sen sijaan laittaa illalla pyykkikoriin ihan samalla lailla kuin alushousut.

Taitteluohjeita: Pienempi vauvakolmio

Lisäsin tuonne sivuun HARSOJEN TAITTELUOHJEISIIN ohjeen pienempään vauvakolmioon.

80*80 cm harsot ovat melkoisen isoja pienelle vastasyntyneelle, mutta ei kannata pelästyä, eikä liioin turhaan hamstrata kaappeja täyteen pienempiä harsoja.

Isonkin harson saa helposti sopimaan pikkuvauvalle, kun vaan kääntää hieman harson reunoja ennen varsinaista taittelua.

~ Pienempi vauvakolmio ~

1. Levitä vaippaneliö.

2. Käännä neliötä ylä- tai alareunasta ja toisesta sivusta, jolloin neliöstä muodostuu pienempi.

3. Taita harso kaksinkerroin niin, että taitettu reuna jää itseäsi kohti.

4. Ota kiinni päällimmäisen kerroksen oikeasta yläkulmasta ja vie se vasemman kulman päälle.

5. Alempi kulma oikealla jää paikoilleen.

6. Käännä harso nurinpäin.

7. Taittele harson oikealla puolen oleva suora reuna pötköksi harson keskelle.

8. Alla oleva kolmion kärki jää paikoilleen.

9. Aseta vauva harson päälle ja nosta vaipan alareuna vauvan masun päälle.

10. Taita sivuilla olevat siivekkeet vuorotellen napakasti vauvan masun yli.

11. Napakan tarra- tai nepparikiinnitteisen kuorivaipan kanssa harso saattaa pysyä paikoillaan kiinnittämättäkin, mutta ainakin villavaippahousuja käytettäessä, ja tarvittaessa muulloinkin, harso kannattaa kiinnittää Nappi – Nipalla.

12. Tässä vielä vertailuna samasta harsosta taiteltu vauvakolmio, vasemmanpuoleinen taiteltu suoraan neliöstä, oikeanpuoleinen pienennetty kääntämällä neliötä yläreunasta ja toisesta sivusta.