Toisinaan jaksan vieläkin ihmetellä, kuinka minulta tälläkin kertaa kysellään, kuinka kauan aion imettää.
Olen kuitenkin imettänyt jo useampaa lasta sinne taaperoikään saakka ja nuorimmainen täyttää seuraavaksi vasta 8kk ja todellakin, aion vielä imettää.
Kenenkään kohdalla en ole etukäteen suunnitellut mitään muuta kuin sen, että aion imettää pitkään, jos vaan mahdollista.
Se kuinka kauan, on asia, jonka on aina aika näyttänyt.
Imetys on aina ollut meille se juttu; äidinmaito on ollut ainoa ravinnonlähde sinne hieman päälle 6 kuukauden ikään ja pääasiallinen ravinnonlähde vielä pitkään vielä senkin jälkeen, vaikka kiinteät onkin tuossa vaiheessa otettu pikkuhiljaa mukaan kuvioihin.
Meillä on tuossa hieman päälle 6 kuukauden iässä osattu jo istua syöttötuolissa ja ollaan oltu ihan selkeästi kiinnostuneita aterioinnista yhdessä muun perheen kanssa, joten tutustuminen kiinteisiin on ollut ihan hyvä aloittaa tuossa vaiheessa.
Olen kuitenkin aina tarjonnut rintaa ennen kiinteiden tarjoamista, jolloin olen tiennyt vauvan saavan tarvitsemansa määrän äidinmaitoa, mutta maitoannoksen jälkeen kiinnostusta kiinteidenkin syömiseen on vielä riittänyt.
Minä olen saanut jokaisen lapsen kohdalla kuulla, että imetyksestä ei ole enää mitään hyötyä isomman lapsen kohdalla ja maitokin on pelkkää litkua.
Totuus kuitenkin on, että äidinmaito on täysipainoista ja terveellistä ravintoa, kestipä imetys sitten muutamia viikkoa tai vaikkapa neljä vuotta.
Äidinmaito sisältää aina lapsen tarvitsemia tärkeitä ravintoaineita.
Yhdelläkään meidän lapsista ei ole mitään todettuja allergioita ja emme omasta mielestäni sairastele mitenkään normaalia suurperhettä enempää: tavallisia räkätauteja on tietyin väliajoin, mutta esim. korvatulehduskierrettä ei ole ollut kellään.
Olen kuullut myös mielipiteitä, että imetys pitäisi lopettaa kun lapselle tulee hampaita.
Meillä on jokainen lapsi saanut melko aikaisin ensimmäiset hampaansa, aikaisimmillaan noin 4kk ikäisenä.
Hampaat eivät ole kenenkään kohdalla olleet este imetykselle.
Muutamia puremisia on koettu, mutta itse ajattelen, että pienen lapsen elämässä tulee monia asioita, joista opetetaan, että sitä ei saa tehdä, niin ihan samalla tavalla on tuon puremisenkin kanssa.
Hampaita meillä on alettu harjata heti ensimmäisten maitohampaiden puhjettua ja muutenkin meillä on taaperoiässä imetyskerrat sisältyneet melkeinpä aina muiden ruokailujen yhteyteen, eli mitään jatkuvaa rinnalla roikkumista meillä ei ole harrastettu.
Itse en ole kokenut taaperoimetystä mitenkään sitovana.
Ja isommankin lapsen kanssa on ollut helppoa, jos on oltu vaikka reissun päällä juuri välipala-aikaan, niin ei ole tarvinnut miettiä erillisiä välipaloja mukaan, kun ruoka tulee aina mukana ja on valmista tarjottavaksi sellaisenaan.
Minulle on myös sanottu, että lapsesta ei tule itsenäistä, jos häntä imetetään pitkään.
Tämä ei pidä paikkaansa!
Jokainen lapsi on muutenkin yksilö ja erilainen, eikä normaali taaperoimetys vaikuta lapsen itsenäistymiseen: lapsesta tulee kyllä itsenäinen, kun hän saa kehittyä omaan tahtiinsa.
Itse sanon aina ihmettelijöille, että en usko enää kouluiässä imettäväni lapsiani, mutta en tosiaan ole kenenkään kohdalla mitenkään etukäteen suunnitellut imettäväni siihen ja siihen ikään saakka.
Kuten sanottu, imetys on vaan ollut meille se juttu ja silloin imetyksen kesto on äidin ja lapsen oma valinta ja vieroituksesta päättävät äiti ja/tai lapsi.
Omasta mielestäni nykymaailma kovin vaativa sekä aikuisille, että jo ihan pienille lapsillekin.
Se, että pieni lapsi saa tarvitsemiaan tärkeitä ravintoaineita sekä lisäksi turvaa ja läheisyyttä imetyksestä ei voi olla huono asia.
Taaperoimetyksestä voi lukea lisää
TÄÄLTÄ.
Ja vielä loppuun: Imetys tai sen kesto ei todellakaan ole mikään äitiyden mitta.
Se on ollut meidän juttu ja se on yksi keino, jolla voi tarjota lapselle ravinnon lisäksi turvaa ja läheisyyttä, mutta ei todellakaan ainoa keino.
 |
| Rinnalle nukahtanut 2v9kk ikäinen taapero |
