tiistai 30. huhtikuuta 2013

New Blog Love

Oi ihanainen miou!
Sain blogitunnustuksen, joka teki hyvin iloiseksi.

Kiitos MIOU!

Tunnustuksen tarkoituksena on siis jakaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.
Voin tunnustaa, että minulla on, paitsi että nuo kaksi nollaa puuttuu perästä (eli tunnustus oli lienet paikallaan...).

Minulta tämän saavat ALANIS ja RIINA. <3

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Blogi 1vee!

Vuosi sitten rustasin blogiini ENSIMMÄISEN KIRJOITUKSEN.
Oikeastaan nyt olisi varmaan aika oiva aika pyytää HEP-huuto kaikilta, jotka blogiani lukevat.
Virallisesti blogillani on huimat kaksi lukijaa, mutta käsittääkseni täällä kuitenkin käy joku muukin (vai käyköhän..?).
Toisinaan tuntuu, että onko koko blogia ihan turha pitää, mutta toisaalta kirjoittelen tätä niin paljon ihan omaksi ilokseni, että lukijoiden määrällä ei ole niin väliä.
Toki olisi tosi mukava, jos joku hyötyisi vaikkapa KESTOVAIPPAJUTUISTA, tai TAITTELUOHJEISTA tai vaikka KANTOLIINOJEN SIDONTAOHJEISTA.
Mikään ammattilainen en ole itsekään, vaan ihan omasta kokemuksesta ja kiinnostuksesta on kaikki lähtöisin.
Ja löytyyhän blogistani paljon muutakin, esim. HAUSKOJA JUTTUJA.
Kaikki tekemäni VIDEOT löytyvät myös oman tunnisteen alta.

Joten eiköhän blogi jatka vielä, kun on kerran näinkin pitkälle jo päästy.
Ihania kevätpäiviä kaikille lukijoille ja satunnaisille vierailijoille!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Mozzarellasalaatti

Kesällä 2012 kirjoitin, kun meidän tuolloin 9vee yllätti minut KANTOLIINAPOLULLA JA MOZZARELLASALAATILLA.
Tänään sain taas herkutella maistuvalla mozzarellasalaatilla, joka oli maustettu sitruunaisella oliiviöljyllä ja ranskalaisella omenaviinietikalla.
Ja tekijä oli siis sama, kuin aiemminkin.
Nami, oli tooosi hyvää!!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Pehmeät suklaakeksit

~ Pehmeät suklaakeksit, noin 30–40 kpl ~

Ainekset:
250 g margariinia
5 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
200 g suklaarouhetta (oman maun mukaista suklaata)
1 dl kaurahiutaleita

Valmistus:
Sulata margariini kattilassa. 
Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. 
Sekoita hieman jäähtyneeseen margariiniin sokerit. 
Lisää joukkoon munat vispilällä sekoittaen. 
Lisää jauhoseos, suklaarouhe ja kaurahiutaleet. 
Sekoita taikina tasaiseksi. 
Nostele lusikalla lihapullan kokoisia nokareita uunipellille. 
Huom! Jätä leviämisvaraa. 
Paista 175 asteessa n. 10 min.
Koristele valmiit keksit sulatetulla suklaalla.
NJAMS!!!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Mitä isot edellä...

...sitä pienet perässä!
Meidän taapero nalle liinassa:

Ja sitten mentiin!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kekseliään taaperon keksintö

Mitä tekee tuollainen pienillä, mutta viisailla aivoilla varustettu taapero, kun isosisko on poissa kotoa ja hän muistaa, että sisko on mennyt huoneeseensa avaimella..?
Hän koittaa keksiä jotain avaimeksi kelpaavaa, ja keksiikin!
Joskus muinoin muropaketista tullut lusikka, josta lähtee lusikkaosa irti ja sen jälkeen varsi on oikein mainio tiirikka!

Ja ei kun hommiin...

Idea hyvä ja yrityskin aivan loistava, mutta ei auennut ovi!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kitarisaleikkaus

Jaetaanpa lukijoille yhden meidän lapsosen eilinen päivä, eli kitarisaleikkauspäivä.
Eli siis eilen perjantaina lähdimme noin puoli yhdeksän maissa aamulla kohti sairaalaa, jossa lapselle oli varattuna aika kitarisaleikkaukseen, joka tehtäisiin päiväkirurgisena toimenpiteenä.
Noin kello yhdeksän olimme perillä sairaalassa ja lapsukainen oli reippaana menossa operaatioon.
Joskus puoli kymmenen aikaan katsottiin hoitajan kanssa perusjuttuja, lämmöt yms. ja lapsi sai käteen puudutusrasvaa, eli taikarasvaa, ettei tipan laittaminen kämmenselkään satu.

Sitten vietimme aikaa leikkihuoneessa odotellen pääsyä leikkaukseen.
Luimme kirjoja, piirtelimme ja katselimme lastenfilmejä.
Joskus 11 aikaan lapsi sai särkylääkkeen ja hieman sen jälkeen esilääkkeen ja se tekikin hänet melko iloiseksi ja riehakkaaksi: leikki mm. häkissä olevaa koiraa (sängyn laidat olivat häkki) ja piirteli sormessaan olevalla anturilla kuvia tauluun, tosin vain hän itse taisi nähdä ne piirrokset, muut näkivät vain normaalin sydänkäyrän...
Hieman ennen puolta päivää lapsi pääsi leikkaukseen ja noin puolen tunnin kuluttua oli jo takaisin heräämössä.
Alkuun pieni potilas oli hieman levoton/kipeä, mutta saatuaan särkylääkettä jatkoi taas uniaan.

Joskus puoli kahden maissa lapsonen naposteli jo ekaa mehujätskiä!
Tippa lapselle olikin jouduttu laittamaan käsitaipeeseen, koska sitä ei oltu saatu kämmenselkään.

Kolmen aikaan pääsimme jo kotiin!
Reissu meni oikein mallikkaasti ja lapsi totesi vielä illalla kotona, että tämä oli hänen elämänsä paras päivä!
Kotona odottaneet lahjat ja jäätelöt taisivat olla tähän aika suuri syy...

Viime yö meni oikein hyvin ja lapsi on jo ihan oma itsensä.
Meidän reipas 5-vuotias!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Yksinkertaisuus kunniaan

Tässä jo hieman päivän tohinoista nuukahtaneena löysin itseni laskuhommista tietokoneelta ja koska pää ei enää ollut ihan täydessä vedossa, oli apunani tietokoneen laskin.
Vaikeimmissa laskuissa laskin on ihan oiva apu, mutta tämä lasku olisi ehkä kannattanut heti alkujaan laskea ihan vaan perinteisesti päässä, nimittäin 150 miinus 75.
Näppäilin laskimelle 150...

...ja sitten miinus...

...75...

...on yhtä kuin...

...75! MITÄ?! MIKSEI TÄÄ NYT ANTANUTKAAN VASTAUSTA??

Ja ei kun laskemaan uudelleen, ja uudelleen...
Ääh, ei tässä toimi nyt kyllä = -nappula!
Kokeilkaa itse, jotenkin hämäävää!
No, onneksi tajusin sitten käyttää päätäni ja ihan oikeinhan se laskinkin oli näyttänyt, joskus sitä vaan väsyneenä hämääntyy ja sitten ei enää leikkaa ei sitten yhtään.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Sammakko? Ufo?

Sen lisäksi, että ylin arpeni vatsalla muistuttaa sappirakon poistosta, se muistuttaa...

...sammakkoa?

Vai kenties ufoa?

Tiedä häntä, mutta melko erikoinen arpi tuo mielestäni on!

Sappirakon poistosta 4 viikkoa

Ja kyllä voin sanoa, että on helpottunut olo, kun ne karmeat kipukohtaukset ja jatkuva ruokavalion kanssa pelaaminen ovat taaksejäänyttä elämää!
Nyt olen voinut jopa syödä suklaata ja eilen söin hampurilaisaterian, joka aiemmin oli monien muiden joukossa yksi takuuvarma kohtauksen aiheuttaja.
Pari viikkoa sitten kävin vielä viimeisen kerran tarkistuttamassa tulehdusarvoni, jotka tosiaan olivat koholla ja ne olivat vihdoin tipahtaneet kymmeneen, joka oli siis kuulemma ihan ok lukema.
Sappikohtaukset ovat kyllä jotain niin kamalaa, että sitä kipua ei toivo kelleen!
Sappivaivoista kiinnostuneet löytävät kaikki juttuni TÄÄLTÄ.

Mutta nyt on kaikki hyvin ja on hyvä odotella kevään saapumista ja tulevaa kesää!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ei ihan vielä...

Ihan vielä ei tule kevät...


...mutta eiköhän se sieltä saavu, kun maltetaan odotella.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Nenäverenvuotoa

Yhdellä meidän lapsista on melkoisen verenvuotoherkkä nenä ja tänään "päästiin" (eli jouduttiin) aiheeseen liittyen ekan kerran lähtemään ensiapuun.
Yleensä verenvuoto on tyrehtynyt melko nopeasti ihan peruskonsteilla (jääpussi tms. niskaan, lapsi etukumaraan ja puristetaan vuotava sierain umpeen painamalla nenävarresta), mutta tällä kertaa mikään ei auttanut.
Kun nenää oli tarpeeksi kauan painettu ja sieltä tuli vaan hyytymiä ja sen perässä lorisi taas norona verta, lähdettiin ensiapuun.
Siellä hoitaja laittoi heti lapsen nenään tupot ja siinä varmistui, että vuotava sierain oli oikeanpuoleinen, koska vasen tuppo pysyi täysin kuivana ja oikea kostui verestä (kuvassa oikeanpuoleisen sieraimen tuppo on syvällä nenässä).
Lapsi pääsi pitkälleen, koska häntä rupesi siinä jo hieman heikottamaan.
Tuppo pysyi nenässä, eikä vuotoa tullut läpi.
Lääkäri kävi lapsen tarkastamassa ja totesi, ettei lähtisi tuossa vaiheessa repimään tuppoa irti, sillä vuoto saattaa alkaa sitten uudelleen.
Eli tuppo nenässä päästiin lähtemään kotiin ja ohjeena saatiin, että aamulla voi varovasti niistää tupon ulos ja verenvuodon pitäisi olla lakannut.
Jos alkaa sitten rajuna uudelleen, niin sitten vaan uudelleen ensiapuun.
A-tipat meillä onkin käytössä, mutta niitä pitää nyt laittaa ihan kuurina, että pysyy limakalvot kunnossa.
Meille sanottiin tuolla ensiavussa, että ihan ensimmäisenä eivät lähde lapsilla "polttamaan" verisuonia, mutta jos verenvuoto tuollaisenaan tulee jatkumaan, niin silloin se on sitten varmaan ainoa vaihtoehto.
Toivotaan nyt, että meni ohi!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Aprillia!

Aprillipäivä tuli ja meni, mutta jaetaanpa tässä vähän jälkijunassa yksi vanha pila lukijoille.
Meillä ei siis mitenkään erikoisemmin harrasteta aprillipiloja, mutta yksi vuosi minulta tuli pila vähän niin kuin vahingossa...
Tarkoitus ei siis ollut pilailla, mutta se oli sellainen juttu, että esikoinen oli aamulla lähtenyt kouluun ja kotiintulomatkalla hänen oli tarkoitus kerätä pajunoksia tulevaa virpomispäivää varten (tuolloin aprillipäivä osui siis ennen virpomispäivää, toisin kuin tänä vuonna).
Mies tuli sitten illalla kotiin ja katseli lapsen keräämiä oksia ja kysyi, miten tämä oli saanut ne katkottua.
Minä siihen sitten keksin sanoa, että tarkoitukseni oli laittaa hänelle aamulla sellaiset pienet lasten sakset mukaan reppuun, mutta en löytänyt niitä, joten laitoin sitten meidän leipäveitsen, kun en muutakaan löytänyt siinä aamuhässäkässä ja selittelin vielä, että eihän se lapsiraukka olisi niillä pienillä saksilla saanut oksia irti saksittua.
Ja tuo leipäveitsihän oli siis melkoisen kokoinen, teräkin varmaan jotain päälle 20cm!
Mies sitten ryhtyi (ymmärrettävästä syystä) vaahtoamaan, että olen minä sitten hullu, kun menen lapselle tuollaisen laittamaan reppuun ja mitä ne koulussakin olisivat sanoneet, jos olisivat sen nähneet jne.
Jossain vaiheessa oli sitten pakko miestä rauhoittaa, että APRILLIA!
Lapsi oli siis todellakin saanut oksat irti puusta ihan ilman leipäveistä.
Olihan tuo melko julma pila, mutta on me sille jälkikäteen naurettu, että kaikkea tuo mieskin näköjään minusta voisi uskoa...

Mukavaa alkanutta huhtikuuta kaikille ja iloista kevään odottelua!