Rantapallosta hattu

Lapsilla taas välähti, kun pieneen rantapalloon tuli reikä ja pallosta tuli korjauskelvoton.

Vaan eipä hätää, pallo päähän ja kas, ihan paras hattu on syntynyt!

Että ihan vaan vinkkinä, jos ensi kesänä unohtuu rantareissulta hattu, mutta mukaan on tullut napattua rantapallo, niin käyhän se näinkin:

Yhä ylös yrittää…

...ja sinne myös pääsee!

Jatkoa edelliseen kiipeilypostaukseen, meillä siis kiipeilyt jatkuu kovaa vauhtia, vaikkei siis vieläkään olla vietetty 1v synttäreitä.

Saunan lauteille mennään siis jo itse, samoin isoveljen sänkyyn.

Sohvalle kovasti yritetään, mutta se taitaa olla vielä astetta liian korkealla, mutta uskon että on vain ajan kysymys kun sinnekin päästään kapuamaan.

On hauska seurata tuota intoa, kun eilenkin oltiin muumitalossa leikkimässä ja lapsi hoksasi liukumäen portaat, joissa on muistaakseni 6 askelmaa: se vauhti, mikä iski päälle, kun lähti portaita kapumaan!

Saatoin oikein kuvitella ne ajatukset lapsen päässä, että "Nyt on mentävä lujaa, ennen kuin joku ehtii napata pois!"

Tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen, kun lapsi kääntyi ensimmäisen kerran selältä kyljelleen ja myöhemmin mentiin siitä vielä mahalleen ja hämmästeltiin, että mitenkäs sitä tähän tultiin!

Ja nyt mennään jo oikeastaan minne halutaan.

Niin se aika menee!

Bakugankakkua

Joskus vuosi(a) sitten olin hyvinkin kova leipomaan, mutta koska tykkään tehdä asioita rauhassa ja ajan kanssa, niin nykyään en meinaa saada irrotettua tarpeeksi rauhaisaa aikaa (ilman yli-innokkaita apureita ympärillä).

Nyt tuli kuitenkin tehtyä yhdelle lapselle synttärikakku, Bakugankakku.

Pohja oli ihan perus 6 munan kakkupohja ja kahdessa välissä oli täytteenä lapsen toiveen mukaisesti hyydytetty kerma-kuningatarrahka-mansikkatäyte.

Päällä oli kermavaahtoa, reunoilla nonparelleja ja päällä Bakugan kakkukuva.

Maistui kaikille paikalla olleille.

Jahka alan saada tuota rauhaisaa aikaa ja ehdin taas paneutua enemmän leipomishommiin, niin ryhdyn harjoittelemaan tuota pursottamista, kun en oikein hallitse sitä (siksi reunatkin on vaan peitetty kermavaahdolla ja ripoteltu nonparellit päälle...).

Yhden lapsen hauskat tavat

Pariin edelliseen postaukseen liittyen laitan vielä jatkoa yhden meidän lapsen hauskoista tavoista. 

Tämä on siis sama lapsonen, joka nukkui paistinlasta kourassa ja tuli jossain vaiheessa rinnalle aina uimalasit päässä.

Hän myös nukahti monesti nuo uimalasit päässä (tosin otin ne sitten aina pois, kun olisi voinut olla muuten mukava olo silmissä aamusella...).

Hänellä oli myös vaihe, jolloin piti aina liinaillessa ottaa isosiskon ratsastuskypärä päähän.

Tämä oli melkoisen hauska näky, kun menin tuolla kaduilla lapsi selässä ja lapsella ratsastuskypärä päässä.

Hieman tuo kypärä hankaloitti asioita, kun lapsi nukahti ja olisi pitänyt saada pää mahtumaan liinan uumeniin...

Eikä se ratsastuskypärä aina edes riittänyt, vaan jalkaan piti vielä saada isosiskon hillittömän kokoiset koiratöppöset, niin johan kelpasi!

Imetyshetken oheistarvikkeet

Meillä on kaikille lapsille tullut jossain vaiheessa kausi, jolloin rinnalle on pitänyt tuoda mukana milloin mitäkin: jollekin on riittänyt pelkkä unirätti, joku kantoi mukaan koko pehmoleluarsenaalin ja yksi tuli jossain vaiheessa rinnalle aina uimalasit päässä!

En tiedä kuuluuko nämä imetyshetken oheistarvikkeet ihan yleisesti johonkin vaiheeseen, vai onko tämä vaan joku meidän juttu...

Mutta onhan se suloista, kun taapero tallustaa rinnalle rätti tai pehmolelu kainalossa, asettelee ne paikoilleen ja ryhtyy ottamaan maitoa.

Nukahtaa voi...

Nukahtaa voi perinteisesti lempikirja kainalossa ja unirätti naamalla:

Toisinaan unirätti voi toimittaa myös tutin virkaa:

Ja jos ei illan kokkileikkejä ole malttanut keskeyttää, kun on nukkumaanmenoaika, niin ei muuta kun unirätti ja paistinlasta kainaloon ja nukkumaan!

Tumpelo autonratissa

Kerronpa tähän yhden hauskan jutun, joka sattui jo vuosia sitten, mutta jaksaa edelleen naurattaa.

Vein meidän esikoista silloin ala-asteelle kouluun ja siinä matkan varrella oli poliisit puhalluttamassa autoilijoita.

No, ei siinä mitään, ihan selvinpäin olin kyllä, mutta mutta...

Olimme juuri vaihtaneet auton ja edellisessä autossa oli ollut vielä sellaiset (vanhanaikaiset) veivattavat ikkunat ja uuden auton hienoja nappuloilla toimivia sähköikkunoita en ollut koskaan ennen käyttänyt.

Ja tiedättehän, kun ihmiseen iskee sellainen pienimuotoinen poliisipaniikki aina poliisin nähdessään, vaikkei mitään olisi tehnytkään..?

No, sellaisen pienimuotoisen poliisipaniikin siivittämänä pysähdyin sitten tien viereen tarkoituksena avata oma ikkuna, kun poliisi samaan aikaan seisoi ikkunan takana puhallusputki valmiina.

Ropelsin ensimmäistä nappulaa, johon sormi sattui osumaan ja kas, se olikin toinen takaikkunoista, joka aukesi.

Pamahdin jo siinä vaiheessa punaiseksi, jätin juri avaamani takaikkunan auki ja aloin ronata toista nappulaa, joka yllättäen avasi toisenkin takaikkunan!

Olin jo niin häkeltynyt, etten kerta kaikkiaan osannut keskittyä ja ajatella niitä nappuloita loogisesti.

Jätin toisenkin takaikkunan auki ja valitsin paniikissa kolmannen nappulan, joka YLLÄTTÄEN avasi apukuskin ikkunan.

Siinä vaiheessa olin jo tulipunainen ja hikinen!

Vihdoin sain oman ikkunani auki, kun ei ollut enää kun yksi vaihtoehto nappuloissa ja sitten jo alkoikin naurattaa koko juttu, kuten myös poliisia, joka sen puhallusputken kanssa edelleen odotteli.

Oli varmaan sata varma se poliisi, että nyt käry kävi tälle kuskille...

Selitin sitten vaan, että on juuri vaihdettu auto, enkä oikein osaa noita nappuloita vielä käyttää (joo, annoin varmaan tosi fiksun kuvan itsestäni, mutta eiköhän se tuossa vaiheessa ollut jo ihan se ja sama...).

Että terveisiä vaan tämän jutun myötä sille poliisille, joka siinä paikalla silloin oli!

Ei haittaa, jos päädyin naurun aiheeksi teidän päiväkahvpöytään...

Muumitaloon verhot

Tänään saatiin muumitaloon verhot ja omasta mielestäni sopivat sinne tosi kivasti!

Oikomishoitoa

Yhdeltä lapselta irrotettiin tänään kaksi pysyvää hammasta.

Muistan taannoin sen tunteen, kun sain hammaslääkärissä lupapaperin nenäni eteen: paperissa luki, että annan lupani pysyvien hampaiden irrotukseen ja allekirjoitus alle.

Ihan sydämestä otti, kun nimeni siihen pitkän harkinnan ja monien kysymysten jälkeen vedin.

Kyse oli kuitenkin pysyvistä, ehjistä hampaista.

Mutta sitten ajattelin, että kyllä ne hammaslääkärit osaavat katsoa, jos purentavika tulisi olemaan niin suuri, että se aiheuttaisi suuria ongelmia tulevaisuudessa.

Ja vaikka esteettinen puoli ei todellakaan ole se tärkein asia, niin totta kai silläkin on merkitystä (varsinkin sitten isompana), onko hampaat suussa ihan sikin sokin vai suorassa rivissä.

Eikähän hampaiden mitkään Hollywood-hampaat tarvitse olla, mutta jos on niin ahdasta, että ne ovat suussa päällekkäin ja ties miten, niin ei sekään mukavaa ole.

Itse olen läpikäynyt oikomishoidon lapsena (/nuorena), samoin meidän vanhin lapsi.

Ja nyt on sitten tämän ala-asteikäisen vuoro.

Kukaan ei muistele hoitoa mitenkään kammolla: kamalinta on tainnut kaikkien mielestä olla hammasmuottien otto (ollaan tosi herkkänieluisia, liekkö sillä vaikutusta).

En ole mikään ylenmääräisen lahjonnan kannattaja, mutta näissä hammaslääkäri- ja oikomisjutuissa olen kyllä huomannut, että pieni lahjonta on jopa ihan suotavaa.

En missään nimessä halua, että lapsilleni jää mitään kammoa tai huonoja muistoja hoidoista ja kun ne pakostakin on välillä vähän epämiellyttäviä, niin minä voin äitinä yrittää tehdä tilanteesta edes vähän positiivisemman.

Tänäänkin minulla oli kaksi pientä pakettia kotona odottamassa, kun hammaslääkärireissu oli ohi.

Tyttö oli pitkänä toivonut Huuto.netistä kahta suosikkisarjansa figuuria ja ostin ne hänelle lahjaksi.

Hampaiden irrotuksessa oli tosi reipas ja kotiin päästyä odotti heti lahjojansa innolla, eli päivästä jäi kaikesta huolimatta mukava muisto ja se on tärkeintä!

Ja nyt mahtuu kaikki hampaatkin suuhun ja saatetaan selvitä parhaassa tapauksessa ilman enempiä hoitoja.

Tässä meidän reippaan lapsukaisen hienot hampaat!

Huom! Laitoin tämän tunnisteeksi myös "Lasten suusta", koska tämä jos mikä on lasten suusta!

Myrsky tuttisuu

Laitetaan nyt muutama kuva Myrskystä, kun on tuttisuuna.

On tuo melkoisen suloinen nukkevauva kyllä!

Kannettu lapsi oppii myös kiipeämään

Koska olen saanut kuulla kommentteja, etteivät kantoliinavauvat opi lainkaan liikkumaan, kun heitä "koko ajan" kannetaan, niin olen jo parikin kertaa aiheesta kirjoittanut omia kokemuksia (TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ) ja nyt voin taas jatkaa aiheesta.

Nuorimmaisemme otti siis ensimmäiset askeleensa ilman tukea tasan viikkoa ennen 10 kuukauden ikää ja vaikkei ole vielä vuottakaan, niin kävelee jo ihan täysiä ilman tukea, toki hieman horjuvaa meno vielä on.

Tänään laittelen pyykkejä kodinhoitohuoneessa ja nuorimmainen touhusi siinä kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen liepeillä, kunnes yhtäkkiä aloin kuunnella, että saunan lauteet narahti...

Ja kas, siellähän se lapsi istui tyytyväisenä saunassa: meillä on melko iso sauna, jossa lauteet menee U:n muodossa ja siihen keskelle jää sellainen kiva tasanne, jossa on hyvä ollut pitää mm. vauvan vannaa.

Lapsonen oli siis kiivennyt pari alinta askelmaa ja jäänyt tyytyväisenä istuskelemaan keskitasanteelle, eli tuohon, johon juuri kuvassakin astuu.

Eli enpä olisi tämän(kään) lapsen kohdalla huolissani, että liinassa kanniskelu vaikuttaisi jotenkin hidastavasti liikkumiseen, päinvastoin!

Tarkkana saa toki olla, kun alastulo ei taida onnistua vielä yhtä näppärästi kuin ylösmeno...

Popsi popsi porkkanaa

Jottei elo muumitalossa olisi ihan pelkkää kakkujen ja leivosten mässyttelyä, niin hankittiin sinne vähän porkkanaa!

Keittiöönkin on saatu jo kivasti pieniä pannuja ja kattiloita, jotta keitosten teko onnistuu.

Verhot saadaan varmaan tällä viikolla ikkunoita koristamaan.

Reborn-taipaleen alku

Olen aina rakastanut nukkeja ja vauvoja!

Viimeiset rakkaat nukkeni sain joskus 10-vuotiaana.

Nämä nuket olivat pitkään ihan leikeissä mukana, puin ja hoivasin niitä ja ovat tallessa vielä tänäkin päivänä.

Ja tallessa pysyvätkin, rakkaat nukkeni!

Ja koska olen aina rakastanut myös vauvoja ja halunnut paljon lapsia, niin tänä päivänä minulla onkin sitten suurperhe.

Päivääkään en vaihtaisi pois ja olen kovin kiitollinen, että olen saanut tulla äidiksi.

Pienet vauvat ovat aivan ihania kaikkine ihanine pienine varpaineen ja korvineen, mutta voi kuinka nopeasti ne kasvavatkaan!

Mikäpä olisikaan ihanampaa, kun saada ihastella ja hypistellä niitä pieniä varpaita ja silittää pienenpientä päätä aina halutessaan.

Kesällä kuopukseni ollessa vajaan vuoden ikäinen kiinnostuin reborn nukeista.

Olin kyllä jo aiemminkin tutustunut reborn nukkeihin, sillä äitini kiinnostui niistä neljännen lapseni syntymän aikoihin, mutta tuolloin ne eivät vielä vallanneet täysin minun sydäntäni, vaikka kovin suloisia olivatkin ja äidillä käydessä niitä jaksoi kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja ihastella.

Reborn harrastus jakaa mielipiteitä, mutta itse olen sitä mieltä, että niin kauan kun jokin asia tuottaa ihmiselle itselleen hyvää mieltä, eikä vahingoita muita, niin se ei voi olla haitaksi.

Joku harrastaa postimerkkien keräilyä: tutkii, asettelee ja ihastelee erilaisia postimerkkejä, toinen keräilee vanhoja leluja tai vaikkapa nalleja saaden siitä itselleen hyvää mieltä.

Jos suloiset nukkevauvat saavat hyvälle mielelle niine ihanine pikkuruisine sormineen ja varpaineen, niin silloinhan oikea harrastus on löytynyt.

Heinäkuussa otin yhteyttä Haikaranpesän Eijaan ja tein tilauksen ihka ensimmäisestä reborn vauvastani.

Eija valmisti meidän ensimmäisen reborn vauvan rakkaudella ja taidolla.

Tuona aikana Suomessa käväisivät myös kesän 2012 kovimman ukkosmyrskyt, jolloin keksin sen: 

pojasta tulee Myrsky!

Potra Myrsky-poika syntyi aurinkoisena lauantai-iltana 18.8.2012 ja mitat olivat 3800gr, 52cm.

Ja tänä sateisena sunnuntai-iltapäivänä haimme Myrskyn kotiin.

Tulevaisuudessa saatan tulla osallistumaan reborn-nukkekurssille ja kuka tietää, kuinka laajoihin mittoihin tämä harrastus vielä kasvaakaan...

Hämeen keskiaikamarkkinat

Esikoinen oli tänään Hämeen keskiaikamarkkinoilla Hämeenlinnan Linnanpuistossa.

Ilma oli upea ja tunnelma oli kuulemma ollut aivan mahtava!

Tuliaisina hän toi pienille ritsat, jotka pääsi heti Angry Birds leikkeihin!

Itselleen hän osti tosi hienon jousipyssyn ja Taru Sormusten Herrasta faneille tutun Aragornin veitsen.
Ensi vuonna yritän itsekin päästä paikalle, vaikutti olleen sen verran mielenkiintoiset markkinat!

Ajatuksia itsestä ja maailmasta yhden lapsen silmin

Julkaisut lapsen itsensä luvalla.

Minussa on hyvää

-Minussa on hyvää se, että minä osaan pyöräillä

-Minä olen avulias

-Minä olen siisti

-Minä olen reipas

-Minä olen hyvä piirtäjä

Minussa huonoa/parannettavaa

-Minulla on lyhyt pinna

-Minä väittelen paljon

-Minä ärsytän isosiskoani

Millaisia asioita elämässä on, kun on kaikki on hyvin?

1. Ystävyys

2. Rauha

3. Turvallinen koti ja perhe

Hyviä ajattelemisenaiheita itse kullekin...

Muumitaloon muumitaulut

Tein löydön: 3 aivan ihanaa metallista muumitaulua!

Taulut ovat sellaisia kohotauluja, siis kuviot ovat niissä vähän koholla.

Taulujen aiheina on Moomin Night, Moomin Day ja Moomin Summer ja ne sopivat meidän muumitaloon aivan täydellisesti.

Tässä yksi tauluista:

Kesän tuoksua elokuussa

Käytiin taas pieni iltalenkki.

Päivä oli lähes paahtava ja illalla tuli sitten pieni sadekuuro.

Lenkillä tuoksui märkä asfaltti ja ruoho.

Taivaalla oli sateenkaari.

Ja me oltiin pienimmän kanssa sävysävyyn, niin vaatteiden, kun liinankin kanssa.

Keltanokka liikenteessä

Vahinkovakuutusyhtiö If jakaa kaikille ekaluokkalaisille Keltanokka liikenteessä- lippalakin ja meiltäkin löytyy yksi sellainen.

Kuten tuossa edellisessä postauksessa laitoinkin jo, niin kun lapset on jälleen kesän jälkeen saatu kouluun oppimaan, niin jälleen kerran sitä löytää myös itsensä oppimassa, nimittäin oppimassa luottamaan siihen, että kyllä ne pärjäävät ja toivomassa, että kaikki menee hyvin.

Vaikka sitä joskus on sellainen olo, että haluaisi ihan oikeasti vaan kääriä ne lapset pehmoiseen pumpuliin ja pitää suojassa kaikelta pahalta, niin koulun alkaminen on sellainen hetki, jolloin on (viimeistään) pakko ruveta vaan luottamaan ja "laskea irti."

Kyllähän se monesti hirvittää, kun uutisista kuulee kaikenlaista, mutta on vaan yritettävä neuvoa ja opastaa lasta oikealle tielle ja sen lisäksi, että on itse luottavaisin mielin, niin on luotava sitä uskoa myös lapseen.

"Varovasti, mutta reippaasti," on mielestäni aika hyvä motto ja itseluottamus on tosi tärkeä asia!

Nykyään saa olla tosi tarkkana vaikka minkä asioiden kanssa, mutta tuo liikenne on yksi suuri asia, mikä monissa perheissä on esillä, etenkin juuri nyt, kun koulut ovat taas alkaneet.

Ei riitä, että käydään läpi ne tavalliset turvalliseen liikkumiseen liittyvät asiat, vaan on myös syytä kertoa, että kaikki eivät aina toimi näiden ohjeiden mukaan ja että pitää osata varautua myös toisten virheisiin.

Asioilla ei kuitenkaan voi (liikaa) pelotella, jotta se itseluottamus säilyy ja sitä kautta se liikkuminen tuolla liikenteen seassa on samaan aikaan sekä varovaista, että reipasta.


Olkaamme me aikuiset kovin varovaisin tuolla liikenteessä, etenkin nyt, kun nämä pienet koululaiset ovat aloittaneet koulutiensä!
Ja eipä se varovaisuus liikenteessä koskaan haitaksi ole...

Koulutielle

Niin sitä on taas saatettu kaikki lapset koulu- ja kerhotielle.

Vanhimmalla koulu alkoikin jo viime viikolla, nuorimmilla vasta tänään.

Aamuaurinko paistoi, kun seisoimme koulun pihalla ja katselin jälleen kerran noita rakkaita, jotka siellä suuren koulun pihalla näyttivät niin pieniltä.

Koulun opettajat lauloivat tervehdykseksi laulun "Minun Ystäväni."

Laulussa on kohta, jossa lauletaan:

"Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen,

niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en."

Niin...

Tässä sitä taas ollaan itsekin oppimassa: oppimassa luottamaan siihen, että kyllä ne pärjää ja kaikki menee hyvin.

Toivon kovasti oppimisen iloa ja suojelusenkeleitä kaikkien pienten ja isompien koulutielle!

Lettukestit

Tänään meillä oli Muumitalon "tupaantuliaiset" ja samalla juhlistettiin koulujen alkua.

Lettujen tuoksu valtasi aurinkoisen pihan!

Njam, kun maistui letut kermavaahdon ja hillon kera ja juomana oli tietysti muumilimua!

Perseidien meteoriparvi tulee Perseuksen tähtikuviosta

Joo, voinen heti alkuun tunnustaa, että omaan ehkä hieman omalaatuisen huumorintajun...

Nauran monesti ihan yksikseni ja en tiedä onko tämäkään nyt kenenkään muun mielestä hauskaa, mutta omasta mielestäni on.

Olen aiemminkin törmännyt tähän perseidien meteoriparveen, tai no en nyt sanan suoranaisessa merkityksessä ole törmännyt, mutta kuitenkin, ja nyt taas lueskelin teksti-tv:tä ja väkisinkin vaan alkaa naurattaa:

"Tulevien öiden aikana näkyvän Perseidien meteoriparvi on saanut nimensä siitä, että sen meteorit näyttävät kaikki tulevan Perseuksen tähtikuviosta."

Perseid(i)en meteoriparvi tulee Pers(e)uksen tähtikuviosta!!

Joo, hyvää yötä...