Vuonna 2011 olin raskaana, kun sain ensimmäiset sappikohtaukseni.
Otin kipukohtaukset puheeksi neuvolassa, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että oireet olivat kovia närästyskohtauksia ja en osannut tuolloin itsekään epäillä muuta.
Noiden ensimmäisten kohtausten aikana kipu oli aaltomaista ja tuntui kovana ylävatsalla ja kylkiluiden (kylkikaaren) alla säteillen myös alaselkään.
Usein oksensin ja ripuloin kohtauksen aikana, sillä kipu oli niin kovaa.
Myöhemmin kipu ei ollut enää aaltomaista, vaan ihan jatkuvaa tuskaa, joka saattoi jatkua tunteja.
Usein kohtaukset alkoivat joskus puolen jälkeen ja kestivät johonkin aamuyöhön.
Jossain vaiheessa syksyllä 2011 hakeuduin oireista lääkäriin ja sain lähetteen ylävatsaultraan.
Joulukuussa 2011 ylävatsaultrassa todettiin sitten yksi pieni (8mm) sappikivi.
Lääkäri oli sitä mieltä, että seurataan tilannetta.
Vuonna 2012 kohtauksia tuli yhteensä 16, toisinaan pidemmin, toisinaan lyhyemmin väliajoin.
Pystyin löytämään ruoka-aineista syitä kohtauksille, mm. hernekeittoa oli virhe syödä, samoin kiinalaista ruokaa, kananmunaa ja raakoja porkkanatikkuja dipin kera.
Päästiin vuoteen 2013 ja kohtauksia ehti tulla tämän vuoden aikana kolme, kunnes tajusin että nyt on tosi kyseessä!
Viimeinen kohtaus alkoi sunnuntaina 3.3.13 ja 7.3 kipu oli jatkunut tarpeeksi kauan, joten suuntasin sairaalan ensiapuun.
Siellä ylävatsaultrassa todettiin sappikivi kiilautuneena, josta kova kipu johtui.
Sain lääkettä ja olin tipassa ja olo helpottikin sen verran, että pääsin iltapäivällä kotiin.
Kipu ei kuitenkaan lakannut kokonaan ja sunnuntaina 10.3 palasin sairaalaan, josta minut laitettiin sitten eteenpäin keskussairaalaan.
Päätettiin, että sappirakko poistetaan seuraavana aamuna.
Maanantaina 11.3 sain aamulla esilääkettä ja joskus kahdeksan aikaan minut vietiin leikkaus-saliin.
Siirryin leikkauspöydälle, laitoin hiusten suojaksi myssyn ja aloin saada nukutusainetta, joka ehti pienen hetken maistua ihan hirvittävän pahalle ja tuntui kropassa kirveltävältä.
Sitten nukahdin!
Noin kello 12 heräsin heräämössä.
Oli sekava ja hieman pahakin olo ja sain pahoinvointi- ja kipuläääkettä.
Heräämöstä minut siirrettiin jossain vaiheessa iltapäivää takaisin osastolle.
Kirurgi kävi siinä myöhemmin juttelemassa ja sanoi, että sappirakko olikin alkanut tulehtua, vaikka tulehdusarvot olivat olleet ihan ok, eli oli tosi hyvä, että leikattiin pois niin ei päässyt pahasti tulehtumaan ja leviämään muualle!
Leikkauksesta seuraava yö oli aika karmiva, mutta se johtui pääosin ihan sairaalassaolosta ylipäätään ja siitä, että samassa huoneessa oli yksi todella huonovointinen potilas.
Seuraavana aamuna kirurgi kävi vielä tarkastamassa ja sain luvan lähteä kotiin.
Sairaslomaa sain 29.3.13 asti.
Hartiapistot olivat aika inhottavia ja niitä tuli sekä sairaalassa, että vielä kotona ollessa eilen illalla.
Johtuivat kuulemma vatsaontelon kaasutäytöstä ja olivat normaaleja, joskin inhottavia.
Kiteytettynä voisin siis todeta, että jouduin elämään noiden hirvittävien kipujen kanssa noin pari vuotta!
Tämä viimeinen tulehdukseen viittaava kohtaus alkoi lienet sunnuntaina 3.3.13 ja sitten 11.3.13 sappirakkoni viimeinen poistettiin.
Vaikka leikkauksesta on vasta pari päivää, niin voin jo nyt todeta, että olen päässyt viimeinen eroon niistä kamalista kivuista, luojan kiitos!
Muistona sappirakon poistosta mahassa on nyt kaksi pienempää reikää tuossa oikealla kyljessä ja navan kohdalla ja ylävatsalla vähän isommat haavat.
