Ja repusta löytyy...

...PUSSILLINEN PURUA!

Juuri kun luulin tottuneeni siihen, että pienten koululaisten repuista saattaa löytyä just maailman parhaita miekkoja (lue: mitä erilaisimpia keppejä) ja yyberhienoja aarteita (lue: enemmän ja vähemmän mudan peitossa olevia erikokoisia kiviä), niin tänään yksi lapsista tuli koulusta ja ilmoitti, että hänellä on repussa pussillinen PURUA!

Se oli kuulemma lähtöisin puukäsityöluokan lattialta.

Vähän aikaa piti miettiä, että kuulinko oikein ja sitten oli pakko kysäistä, että mitähän ihmettä me sillä tehdään.

No, lapsella oli jo varsin selvät suunnitelmat: puru menee Schleich-hevosten talliin!

Ja niinpä äiti sai taas todeta, että a) koskaan ei voi tietää, mitä repusta löytyy, eikä b) voi tietää, mihin se päätyy.

Tänään repusta löytyi PUSSILLINEN PURUA!

Kipeä lapsi ja kantoliina

Vaikka meillä on jo vauva muuttunut taaperoksi, niin liinassa viihdytään yhä.

Etenkin nyt, kun ollaan kipeinä.

Hyvin onnistuu äidiltä ruoanlaitto ja pyykkien viikkaus, kun pikkuinen kulkee matkassa mukana.

Ja koska makuuasennossa pikkuressua rupeaa heti yskittämään, niin pystyasennossa unikin on rauhallisempaa, kun ei tarvitse yskiä.

Niin, ja ehtiipähän äiti surffailla netissäkin hetken kantoliinan suosiollisella avustuksella.
Ylistys kantoliinalle!

Pienen sairastelijan juomavinkki

Meidän nuorimmainen sairastaa.

Ja jokainenhan sen tietää, että riittävä juominen on tärkeää kuumeisena.

Vesi meinaa vaan usein ruveta jossain vaiheessa tökkimään ja meillä ei vielä sokerimehuja tässä vaiheessa litkitä.

Yksi hyvä vinkki pienelle potilaalle, jonka on tärkeä saada nesteitä, on sekoittaa veteen pieni määrä jotain hedelmäsosetta.

Meillä esim. mustikkasose veteen sekoitettuna maistuu ja mango tuo myös mukavasti makua perusveteen.

Syksyn kasviksista jauheliha-kasvislaatikkoa

Nyt on oiva aika nauttia mielin määrin KOTIMAISIA kasviksia!

Meillä tehtiin tänään jauheliha-kasvislaatikkoa.

Parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, punasipulia, valkosipulia ja mausteeksi tuoretta basilikaa, musta- ja valkopippuria, paprikajauhetta ja chilijauhetta.

Paistettu jauheliha ja munamaito sekaan ja kunnon kerros juustoraastetta päälle, niin njam!

Meidän lasten lempparia on tikkukasvikset, jotka maistuu ihan sellaisenaankin, mutta esim. itse tehdyn valkosipulidipin kanssa ovat todellista herkkua!

Porkkanasämpylät ja porkkanakakku ovat suurta herkkua.

Mars kaikki kotimaisista kasviksista nauttimaan!

Päähierontaa

Osaa ne lapset välillä leikkiä kivojakin leikkejä, esimerkiksi tänään!

Meillä on sellainen "vispilä" päähieroja ja kaksi lapsista keksi tänään, että laittavat digitaaliseen munakelloon ajan ja sen aikaa aina hierovat toisen päätä, kunnes kello piipittää ja vuoro vaihtuu.

Pienempi kaveri totesi siinä tyynyllä maatessaan, että: "Tää se vasta on elämää!"

Ja ihan varmasti oli, sillä toi päänahan hieronta tuolla vispilällä tuntuu kyllä tosi ihanalle!

10 sekuntia vielä hierontaa jäljellä...

J-E-E-S-U-S......SIILI!

Tehtiin tuossa yhden lapsen kanssa lukuharjoituksia ja tuli mieleen yhden vanhemman lapsen muutaman vuoden takaiset lukuharjoitukset.

Kirjoittelin erilaisia sanoja paperille, josta lapsi sitten luki niitä.

Yksi sana oli Jeesus.

Lapsi aloitti: "Jee---sus" ja uudelleen " Jee---sus" ja sitten huusi kovalla äänellä SIILI!
Hiukan pisti huvittamaan, kun Jeesuksesta tuli siili!

Vihaiset linnut ne vaan kasvaa!

Meidän pikkutaapero, jonka Angry Birds-fanituksesta kirjoitin jo aiemminkin TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ, sai tänään ison keltaisen Angryn!

Ja kyllähän tuli huomattua, että joku noissa toden totta häntä viehättää!

Raahasi tuota isoa lintua mukanaan joka paikkaan ja halusi sen kanssa tissille:

...ja päiväunille:

...ja illalla viereen!

Onhan tuo melkoisen kokoinen unilelu, mutta suloisen pehmoinen ja jos kerran toinen niin tykkää, niin minkäs teet...

Korkeuksissa liinaillen

Viikonloppuna tuli taas liikuttua paikoissa, joihin olisi ollut lähestulkoon mahdotonta päästä ilman liinaa.

Ilmakin suosi, vaikka kyllä aurinkoisellakin säällä tuntee jo syksyn saapuneen.

Isot ja pienet sormet osoittaa jonnekin...

Kyllä me tuolla korkealla ollaan, kun tarkkaan tihrustaa...

Syksyn kauneus ja ihanuus!

Puiden syksyinen väriloisto:

Syksyinen aamukaste nurmella:

Kärpässienet (vaikka ne myrkyllisiä ovatkin, niin ovathan ne pirteä väriläiskä syksyisellä lenkkipolulla):

Siilit, oi ne ovat niin suloisia!

Mitä isot edellä...

...sitä pienet perässä!

Ja koska nykymaailmassa eletään, niin tokihan jo pikkutaapero osaa jahdata Angry Birdsejä kosketusnäytöltä, kun kerran isoveikkakin!

Tärkeimpäni, ikuisesti ihollani

Minulla on muutama tatuointi eri puolilla kehoani.

Mitään elämää suurempaa tarinaa niihin ei sisälly, muihin paitsi yhteen.

Tai no, kyse on yhdestä kokonaisuudesta, mutta se koostuu useammasta osasta.

Osat ovat pieniä jalanjälkiä, joiden sisällä on jokaisen lapsen syntymävuosi (tarkemmin syntymävuoden kaksi viimeistä numeroa).

Tänään sain viimein aikaiseksi käydä ottamassa jonon jatkoksi myös kuopuksen jalanjäljen.

Nyt nousevat kaikkien jalanjäljet tuolta alaselästä kohti yläselkää.

Tärkeimpäni, ikuisesti ihollani!

Tuorein tatuointini, yksi monista...

Kurkiaura

Eilen illalla oltiin kävelyllä ja yhtäkkiä alkoi taivaalta kuulua omituista ääntä.

Katse taivaalle ja näky oli henkeäsalpaavan upea: tajuton kasa kurkia matkalla kohti Etelä-Eurooppaa, mahdollisesti ehkä Afrikkaa.

Kyyneleet melkein kohisivat silmiin kun tajusin, että sinne ne menevät ja vievät mukanaan viimeisetkin rippeet kesästä (no joo, ollaanhan tässä toki jo syyskuun puolivälissä...).

Mutta sitten tajusin, että nehän palaavat!

Välissä tulee talvi, jolloin toivottavasti saadaan nauttia sopivan kirpeistä pakkaspäivistä ja lumesta (sopivissa määrin mielellään sitäkin, jos toiveita saa esittää).

Ja sitten tulee jälleen uusi kevät ja ojanpientareilta paljastuu kukkivia leskenlehtiä ja kurkiparvi saapuu takaisin!

Turvallista matkaa kurjet ja viekäähän terveisiä Espanjaan, tai minne nyt menettekin talvehtimaan!

(Pahoittelut huonosta kännykuvasta)

Professori Balthazar

Uijui, ehdin nähdä vilaukselta, että Juniorilta tuli lapsuuteni ohjelma, Professori Balthazar!

"Bal Balthazar, Bal Balthazar, Bal Balthazar, Balthazar.

Bal Balthazar, Bal Balthazar, Bal Balthazar, Balthazar, Balthazar, Balthazaaar..."

Ihanaa, niin nostalgista!

Juniorin sivuilta löysin tietoa, että Kroatiassa vuosina 1967-1974 tuotettu animaatiosarja on uudistettu vuonna 2007 ja nyt näkyy pyörivän Juniorilla (en tiedä onko kuinka siellä mennyt).

Onneksi ehdin napata nopeasti kuvan muistoksi tuosta hurmaavasta professorista!

Heijastinliivien tuunausta

Meidän lapset on (onneksi) aina käyttäneet mukisematta heijastinliiviä pimeinä vuodenaikoina ja nyt ollaan taas siinä ajassa, että ne on kaivettu esiin.

Päätettiin vähän tuunata niitä ja lapset sai valita kangasmerkkejä, jotka sitten silitin ja ompelin liiveihin kiinni.

Lisäksi kangastusseilla voi piirtää lasten lemppari hahmoja liiviin.
Tämä sujuu lapselta itseltäänkin!

Suosittelen tätä liivien tuunausta etenkin, jos lapset ei meinaa haluta liivejä laittaa päälleen.

Noita kangasmerkkejä on vaikka mitä kivoja ja kangastusseillahan voi piirtää ihan mitä haluaa.

Tuo heijastinliivin kangas on sen verran ohutta, että itse ainakin onnistuin hyvin, kun tulostin selkeäviivaisen värityskuvan ja laitoin sen kankaan alle ja piirsin läpi, eli siis näin:

Heijastinlivii on loistava keksintö ja tekee pimeässä liikkumisesta turvallisempaa!

Angry Birdsit tissillä

Jatkona edelliseen postaukseen: Aamu alkoi tissillä Angry Birdsit mukana, totta kai!

Meillä lähestytään taaperoikää ja muistan, että tässä vaiheessa on tosiaan kaikille lapsille tullut joku ihme kausi, jolloin rinnalle on pitänyt tuoda mukana milloin mitäkin: pehmoleluja, pikkuautoja, palikoita, soppakauhoja, mitä milloinkin...

Ja tämä roudaa nyt joka kerta mukanaan nuo Angry Birdsit!

Angry Birdsit valoittaa!

Angry Birdsit ovat valloittaneet meidän vajaa 1veen sydämen (liekkö Suomen nuorin Angry Birds fani...)!

Hän kiikuttaa päivät pitkät mukanaan kolmea Angry Birds klipsipehmoa.

Iltaisin puristaa Angryt lujasti kainaloonsa...

...ja Angryt pysyvät vieressä aamuun asti:

Ja kun uusi päivä alkaa, niin Angryt kootaan kouraan ja taas mennään!

Suklaarouhemuffinsit

Meidän ehdoton lemppari muffinsiohje on peräisin yhden lapsen aikanaan käymältä kokkikurssilta.

Ohje on tosi helppo ja sillä tulee herkullisia muffinseja!

Suklaarouhemuffinsit (20kpl)

Ainekset:

3,5 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

100 g tummaa suklaata rouheena

1 dl kermaa

2 kananmunaa

100 g juoksevaa pullomargariinia

1 dl appelsiinituoremehua

Valmistus:

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut ainekset hyvin sekoittaen.

Jaa taikina muffinivuokiin.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 15–20 min.

Anna jäähtyä ja koristele.

Kuorrutukseen tulee:

100 g voita

100 g tuorejuustoa

4 dl tomusokeria

1 tl vanilliinisokeria

Voin ja tuorejuuston voi vaahdottaa erikseen ja lisätä sitten vanilliini- ja tomusokerin sekaan ja sekoittaa tasaseksi.

Itse sekoitan yleensä kaikki kerralla sekaisin ja levitän lastalla tai pursottimella jäähtyneiden muffinssien päälle.

Lopuksi koristelen vielä koko komeuden nonparelleilla.

Kohta 5 kuukautta Allegron käyttöä takana

Aluksi meilä oli käytössä ihan sitä perus-Allegroa, nyt käytössä on PLUS-versio, joka sisältää 50% enemmän tehoaineita ja sitä tarvitsee annostella paljon vähemmän, kuin perus-Allegroa.

Meille tämä sopii, kun yksi 8 kg pakkaus kestää entistä kauemmin, kätevää!

Meillä on ihan selvästi iho-oireet helpottaneet Allegron myötä.

Tietenkään atooppiset ihot eivät ole kadonneet mihinkään kuin taikaiskusta, mutta sellaisia ihan selkeitä pesuaineiden jäämistä johtuvia näppyläkohtauksia ja muita ei ole ollut.

Pesukone on edelleen puhdas, eikä mitään kertymiä ole syntynyt tiivisteisiin tai muualle koneeseen.

Ja nämä eivät ole mitään maksettua mainospuhetta, vaan ihan täysin omaa kokemusta. 

Niiden perusteella voin kyllä suositella Allegroa kaikille!

Jos joku on meidän käyttökokemuksen myötä innostunut Allegrosta, niin olisi mukava jos tulisi kertomaan omia kokemuksiaan!

Muumitalo vessapaperirullasta ja kartongista

Vessapaperirullasta muumitaloksi!
Tekijällä ikää 10vee.

Omena-murupiirakka

Osa edellisen postauksen ompuista pääsi omena-murupiirakkaan, joka on niiiin hyvää!

Yksi pieni kerholainen avusti omenapalojen ripottelussa:

Ja päälle tietysti kerros kanelia ja sokeria!

Ja kunnon kerros muruseosta ja sitten uuniin!

Omput ovat iloisia päästessään osaksi herkkua!