tiistai 10. joulukuuta 2013

Kulho hamahelmistä

Bongasin NETISTÄ hauskan idean tehdä kulho hamahelmistä esim. karkeille.
Pitihän sitä heti kokeilla!
Ensin siis voidellaan uuninkestävä kulho öljyllä.

Sen jälkeen ripotellaan helmiä kulhoon ja reunoihin sen verran, kuinka korkeat reunat kulhoon haluaa.

Uunin lämpötilan tulee olla 200 astetta.

Kannattaa tarkkailla helmiä, sillä kun sulaminen alkaa, se tapahtuu aika nopsaan.

Minä annoin kulhon olla uunissa noin 15 minuuttia, mutta vähempikin olisi ehkä riittänyt, sillä nyt kulhosta tuli melko tiivis, mutta makuasia tietysti millaisen haluaa.

Kulhon kannattaa antaa jäähtyä hyvin, ennen kun sen irrottaa.
Tarvittaessa irrotuksessa voi käyttää apuna vaikka terävää veistä, mutta ihan hyvin meillä ainakin irtosi helmikulho tuollaisesta Arabian Teema-lautasesta.
Sitten vaan karkit kulhoon ja herkuttelemaan!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ikuisia kertomuksia - kirjasarja Raamatusta

Pienenä tyttönä ollessani pyhäkoulussa meille luettiin Ikuisia kertomuksia kirjasarjaa.
Mieleeni on jäänyt mukavat tarinat ja ennen kaikkea todella kauniit kuvat.

Ihan sattumalta näin tässä taannoin eräällä myyntipalstalla ilmoituksen, jossa lahjoitettiin kyseinen kirjasarja ja vielä ihan tässä meidän lähellä.
Totta kai tartuin tilaisuuteen!
Nyt meillä on sitten koko tuo sarja, kaikki 10 kirjaa.



Aion lukea sarjan läpi ensin itse ja sitten varmasti ainakin joitain osia lapsille.
Olen kovin iloinen tästä löydöstä ja se on mukava muisto omasta lapsuudestani.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Terveellisempi voileipäkakku

Aina ei tarvitse olla juhla, että voi herkutella ja monet herkut voi valmistaa vähän terveellisemmin, kun kaupassa kiinnittää hieman huomiota siihen, mitä sinne ostoskoriin valitsee.

Voileipäkakuissahan usein parjataan juuri sitä majoneesia, eikä meidänkään kakussa majoneesista luovuttu, mutta majoneesihyllystä valittiin koriin sydänmerkitty Becel kevytmajoneesi, joka sisältää runsaasti tyydyttymätöntä rasvaa ja omega-3- ja -6-rasvoja.
Lisäksi sen suolan määrää on vähennetty. 
Becel kevytmajoneesissa on 50 % vähemmän energiaa verrattuna tavalliseen majoneesiin.

Myös leipään kannattaa kiinnittää huomiota ja valita sen perinteisen vehnäpaahdon sijaan sydänmerkittyä täysjyvää.

Voileipäkakun koristeeksi voi valita värikkäitä, maukkaita ja terveellisiä kasviksia ja esim. kevyttä kalkkunaleikkelettä (jos lihaa kaipaa).
Ainakaan niitä rasvaisimpia juustoja (/raasteita) kakku ei kaipaa.

Sydänmerkitty tuote on aina parempi valinta ja silloin voi herkutellakin paremmalla omallatunnolla. 

~ Terveellisempi voileipäkakku (3 täyteväliä) ~

Leipä:
2 isoa, SYDÄNMERKITTYÄ täysjyväpaahtoleipäpakettia
(Kasaa kakku niin, etteivät saumat tule samoille kohdille, tällöin kakku pysyy kasassa leikatessa)

Kostutus: 
5 dl vettä (kiehauta)
1 Herbamare kasvisliemitiivistekuutio, ”Ei lisättyä suolaa” (lisää kuutio kiehuvaan veteen ja anna sulaa)

Täyte 1 (Huom! kahteen väliin):
Puoli purkkia Becel kevytmajoneesia (SYDÄNMERKITTY)
2 purkkia kevyt kermaviiliä (SYDÄNMERKITTY)
2 paprikaa pieniksi silputtuna
1 dl kevyitä kinkkusuikaleita, esim. ”Korpelan” kevyt kinkkusuikale
1 dl rasvatonta raejuustoa (SYDÄNMERKITTY)
1 rkl sinappia, esim. ”Salosen Pimeäpullo” (= suolaton)

Täyte 2 (Huom! yhteen väliin): 
1 purkki kevyt kermaviiliä (SYDÄNMERKITTY)
1 dl kurkkusalaattia (mahdollisimman vähäsuolaista)

Päälle:
Puoli purkkia Becel kevytmajoneesia (SYDÄNMERKITTY)
2 purkkia kevyttä maustamatonta tuorejuustoa, esim. ”Philadelphia tuorejuusto 3%”
1 dl kevyitä kinkkusuikaleita pieneksi pilkottuna, esim. ”Korpelan” kevyt kinkkusuikale
Nippu ruohosipulia pieneksi pilkottuna

Koristeeksi:
Jäälehtisalaattia 
Persiljaa
Kirsikkatomaatteja
Tuorekurkkua
Kevyttä kalkkunaleikettä (SYDÄNMERKITTY)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Myslileipää

Mysliteemalla jatketaan, eli namnam myslileivällä.
Tämä on niiiin hyvää!

~ Myslileipä ~

Ainekset:
50 g hiivaa
5 dl maitoa
(1 tl ruususuolaa)
1 rkl intiaanisokeria
2 dl mysliä
1 dl leseitä
1 dl ruisjauhoja
3 dl grahamvehnäjauhoa
4 dl täysjyvävehnäjauhoa
2 rkl oliiviöljyä

Valmistus:
Liuota hiiva 37-asteiseen maitoon, sekoita ja vaivaa loput ainekset yhteen sileäksi taikinaksi.
Vaivaa huolellisesti. 
Peitä ja anna nousta 30 minuuttia.
Vaivaa taikina kertaalleen leivinpöydällä. 
Jaa taikina kahteen pitkulaiseen leipävuokaan.
Peitä vuoat ja anna nousta 30–40 minuuttia.
Kuumenna uuni 220 asteeseen. 
Suihkaise vettä leipien päälle ennen uuniin laittoa. 
Paista leipiä uunin alimmalla tasolla ensin 220 asteessa 5 minuuttia ja vähennä lämpöä sen jälkeen 190 asteeseen ja paista kypsäksi. 
Yhteensä paistoaika on noin 30 minuuttia. 
Jäähdytä leivät ritilällä leivinliinan alla ja kumoa ne vuoista, kun ne ovat hieman jäähtyneet.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Myslipatukat

~ Myslipatukat ~
Noin 12 patukkaa 

Ainekset:
1½ dl appelsiini- tai omenatuoremehua
1½ dl hunajaa
1-2 tl vaniljasokeria
1 dl intiaanisokeria
(½ tl ruususuolaa)
5 dl Neljän Viljan hiutaleita
1 dl Kauraleseitä
1 dl saksanpähkinä- tai mantelirouhetta
1 dl kuivattuja luumusuikaleita (tai esim. mangosuikaleita)
1 dl rusinoita
1 dl auringonkukan tai pinjansiemeniä

Valmistus:
Kuumenna isohkossa kattilassa mehu ja hunaja sekä mausteet kiehuvaksi. 
Ota kattila pois liedeltä ja lisää kaikki kuivat aineet joukkoon sekoittaen paksuksi tahnaksi. 
Muotoile taikinasta myslipatukoita kostein käsin.
Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla n. 7-10 min riippuen paistettavien koosta.

VINKKI: Patukoita ei ole pakko paistaa. Ne voi tehdä jääpalamuotteihin ja säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa herkuttelua varten.
Uunissa paistetut patukat säilyvät huoneenlämmössä kahdesta kolmeen viikkoon.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kirjainkassi puheterapiaan

Sain käsiini ihanaa vanhaa kangasta, joka oli tosin vähän palasina, mutta sain siitä kuitenkin kivasti tehtyä yhdelle lapselle puheterapiaan kirjainkassin, johon saa laitettua kansionsa ja muita tarpeellisia juttuja.
Tähän asti on kantanut kansion joko kainalossa, tai jossain epämääräisessä pussukassa...
Tein kassiin myös pienen taskun, johon voi laittaa vaikka pienen vihkon ja kynän (tai flunssakaudella nenäliinapaketin).
T niin kuin talo ja T niin kuin tasku:

En ole (tosiaankaan) mikään ompelija, mutta ihan kiva tästä omasta mielestäni tuli ja sopii hyvin puheterapiakassiksi.

torstai 24. lokakuuta 2013

Kohti terveempää elämäntapaa

Blogissa on ollut hiljaista, mutta elossa ollaan ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Aika on mennyt kesän jälkeen taas siihen, että on päästy arjen rutiineihin kiinni: on koulut ja harrastukset ja kaiken yhteensovittaminen.
Heinäkuussa aloitin liikunnan lisäämisen omaan elämääni.
Toki olin siihenkin asti ulkoillut lasten kanssa ja tehnyt muuta sellaista tavallista arkiliikuntaa, mutta heinäkuusta alkaen rupesin käymään ihan hölkkäämässä.
Tarkoitus oli aloitella pikkuhiljaa, mutta pakko myöntää, että mopo karkasi hieman käsistä...
Tuli pakkomielteeksi hölkätä päivittäin 3-4km ja koska pohjakunto ei tainnut olla ihan paras mahdollinen, niin hankin itselleni rytmihäiriöitä.
Rauhoitin tahtia ja vaihdoin hölkän päivittäiseen reippaaseen kävelyyn, koska koen kuitenkin tarvitsevani sen päivittäisen henkireiän ja säännöllinen, mieluiten päivittäinen tapahtuva reipas kävelyhän on mitä parhainta terveysliikuntaa.
Toisinaan käyn lenkin ihan yksikseni, mutta usein otan mukaan yhden vanhimmista lapsista (pyörän kanssa).
Se on rauhallista ja mukavaa kahdenkeskistä aikaa tämmöisen suurperheen hulinan keskellä ja ollaankin saatu lasten kanssa monia kivoja keskusteluja aikaan lenkkien aikana.

Liikunnan lisäksi olen laittanut remonttiin meidän ruoka-asiat.
Onhan me aina syöty ihan normaalia peruskotiruokaa, mutta nyt meillä lapsetkin osaa valita kaupassa sydänmerkittyjä tuotteita ja täysjyvää.

Oikeastaan enää ei edes maistu esim. vaalea pasta tai leipä, kun on jo niin tottunut täysjyvän täyteläiseen makuun.
Kovat rasvat on vaihdettu kokonaan pehmeisiin ja paljon käytetään esim. oliiviöljyä
Tavallinen suola on jätetty kokonaan pois ja jos johonkin ruokaan on "pakko" suolaa lisätä, niin käytämme ruususuolaa.

Valkoinen sokeri on myös jätetty pois ja sen tilalle käytämme intiaanisokeria.
Se sopii ihan kaikkeen, mihin nyt sokeria voi tarvita.

Aamupäivällä valmistui mokkaruudut, joissa käytin juurikin intiaanisokeria, täysjyvävehnäjauhoja ja hieman leseitä.
Eli kyllä meillä herkutellaankin edelleen, mutta itse asiassa jos lapset saa valita mitä laitetaan viikonlopun bileisiin herkuksi, niin kyllä ne melkein tikkuvihannekset valitsee.
En edes muista koska on viimeksi esim. sipsejä ostettu.
Ja paremmalla fiiliksellä sitä herkutteleekin kun tietää, että herkku on hyväksi tai ainakin valmistettu paremman valinnan aineksista, kuten siis nämä mokkaruudut.

Meillä ei ole kellään paino-ongelmia, eli elämäntaparemontilla ei pyritä niinkään laskemaan painoa, mutta miehen suvussa on sydäntauteja ja omassa suvussani mm. ongelmia verenpaineen kanssa.
Ja vaikkei mitään riskejä olisikaan, niin eihän terveellisemmät valinnat kenellekään haitaksi ole, todellakaan!
Itse voin ainakin sanoa, että kun kunto on edes jollainlailla kohdillaan ja ruokavalio kunnossa, niin kyllä sitä ihan erilailla jaksaa!

Tervettä talven odottelua kaikille blogini lukijoille!

tiistai 6. elokuuta 2013

Jotain kaunista

Joskus sitä saa nähdä jotain hyvin kaunista ja rauhoittavaa.

Luonto on kyllä sellainen paikka, että kun sinne pääsee ihan rauhassa kulkemaan ja ihmettelemään, niin voi löytää vaikka mitä ja mieli lepää.
Kannattaa katsoa myös TÄMÄ aiemmin tekemäni video.
Kuten tuossa kirjoitin, niin kannattaa välillä hiljentää tahtia ja tarkkailla ympärilleen.
Kyllä maailma odottaa, vaikka hetkeksi hiljentäisi vauhtia.
Silloin näkee niin paljon enemmän!

torstai 1. elokuuta 2013

A Beautiful Body-haaste

MAMI GO GO-BLOGIN haastetta ei voi olla ottamatta vastaa!
Maaliskuun lopulla, hieman yli 2 viikkoa sappirakon poistoleikkauksen jälkeen, kirjoittelin pienen jutun aiheesta "ARPENI ON ELÄMÄNI!"
Mami Go Go-blogin haaste sopii niin hyvin tuohon kirjoittamaani juttuun, että kopioin sen nyt suoraan tähän.

Joku voisi sanoa, että yäk!
Mutta jokainen arpi minussa, on merkki elämästäni ja kaikesta mitä olen kokenut.
Toiset on iloisempia muistoja, toiset surullisempia...
Mutta olen selvinnyt ja olen onnellinen näin.
Minulla on monta ihanaa lasta ja olen terve!
Arpeni on elämäni!

Eli tässä olisi yhden suurperheen äidin vartalo juuri sellaisena, kuin se on!


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Imetys julkisella paikalla

Luin tänään Iltalehdestä jutun jossa kerrottiin, että Tamperelaisen Ravintola Näsinneulan henkilökunta oli pyytänyt erästä naista poistumaan vessaan imettämään, koska viereisessä pöydässä istuneet, erilaiseen kulttuuriin tottuneet ulkomaalaiset asiakkaat vaikuttivat kiusaantuneilta.
Tietenkään en tiedä tämän tapauksen kulkua sen enempää, enkä voi siihen ottaa kantaa sen enempää, mutta yleisesti ottaen uskon vahvasti, että kuka tahansa julkisella paikalla imettävä pyrkii hoitamaan asian mahdollisimman huomaamattomasti ja en usko että kukaan haluaa sen enempiä esitellä vieraille rintavarustuksiaan.

Itse imetän myös julkisilla paikoilla, totta kai, jos lapsella sattuu olemaan nälkä.
Viimeksi olen tainnut imettää hyvinkin julkisella paikalla laivan hampurilaisravintolassa ja imetän vieläpä taaperoa.
Minulla roikkui olkapäälläni pieni peitto, jonka alla lapsi ruokaili.
Paidan nostamiset ja liivien availut hoidin peiton suojassa.
En edes osannut ajatella, että asia olisi ollut jollekin ongelma.
Peiton allahan olisi ihan hyvin voinut ihan vaan sylissä nukkuva lapsi.

Fakta on, että Suomessa neuvoloissa suositellaan täysimetystä 6kk ja suurimmassa osassa maailmaa imettäminen 3-4 vuoden ikään asti on ollut tavallista vielä jonkin aikaa sitten.
Joten kyseessä on täysin luonnollinen asia.
Ihan yhtä luonnollinen kuin se, jos imetys ei syystä tai toisesta onnistu ja nälkäiselle lapselle annetaan ravintolassa maitoa tuttipullosta.
Äidinmaidon ravitsemuksellisten hyötyjen lisäksi imetyksen hyötyihin kuuluu nimenomaan sen helppous.
Esimerkiksi ulkoilemaan tai kaupoille voi lähteä huoletta, sillä lapselle on aina mukana ravitseva ja terveellinen ateria juuri sopivan lämpöisenä.

Eri asia tietenkin olisi, jos imettävä äiti heiluisi ravintolassa rinnat paljaana (silloin kiusaantuisin varmaan jo minäkin...), mutta kuten jo alussa laitoin, niin uskon, että jokainen julkisella paikalla imettävä pyrkii hoitamaan asian mahdollisimman hienotunteisesti ja huomaamattomasti.
Joten jos tässä Iltalehden jutussakin asia on näin ollut, niin on kyllä suuresti ihmeteltävä, että luonnollisella tavalla lastaan ruokkivaa äitiä pyydetään poistumaan muualle, etteivät muut kiusaantuisi.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Liekkö Stenarella domator?

En ole varma mahtaako olla kyseinen Stenarella domator, mutta aikamoinen otus meidän seinällä matkaili.

Karmean pitkä piikki kaverilla, hui!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Aamumammolla

Meidän kuopus osaa hienosti erottaa tissimaidon ja mukimaidon.
Tissimaitoa pyytäessään haluaa "Mammoo" ja mukimaitoa pyytäessään "Baitoo."
Aamuisin kun herää ja nousee sängyssään istumaan, niin ensimmäinen sana on "Moi" ja sen jälkeen "Mammoo."
Yöllä meillä ei enää mammotella.
Jokaisen kohdalla olen saanut yötissittelyt loppumaan sillä, että olen rauhassa odotellut sellaista vaihetta, että lapsi ymmärtää jo puhetta ja sitten kun on yöllä herätty huutelemaan mammoa, niin olen sanonut, että nyt nukutaan ja kohta (/aamulla) otetaan mammoa.
Välillä se on vaatinut enemmän pinnaa, välillä vähemmän, mutta tuolla me on yötissittelystä päästy aina eroon.
Aamu- ja iltamammot meillä otetaan edelleen ja päivälläkin joitain kertoja, yleensä ainakin ennen ja jälkeen päiväunien.
Ja lapsella on myös tapana tulla mammolle esim. kun olen puhelimessa, tietää vissiin, että silloin usein istun rauhassa jossain ja on hyvä hetki hörpätä mammot siinä samalla, kun äiti höpöttää niitä näitä.

Kohta 2v aamumammolla

tiistai 23. heinäkuuta 2013

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Narupostia

Yhden meidän lapsen hyvä ystävä asuu meidän naapurissa.
Lapset saivat loistoidean, kuinka säästää puhelinlaskua/välttää huutaminen pihasta toiseen.
Kyhättiin tuollainen vaijerinaru kulkemaan meidän terassilta naapurien terassille ja siihen pieni pussukka, johon voi laittaa kirjeet.
Eli nyt ei muuta kuin kirje pussukkaan...

...ja pussukka liikkeelle!

Matkaa naapuriin on noin 30-40 metriä ja lapset ovat olleet kovasti innoissaan, kun omalla terassilla on postia odottamassa.

Ideat noilta lapsilta ei koskaan lopu!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Iskä

Menetin isäni yli 9 vuotta sitten.

Tuossa taannoin meillä sattui eräs erikoinen kömmähdys.
Pyysin yhtä lapsistani soittamaan miehelleni ja koska lapsen oma puhelin temppuili, sanoin että soittaa minun puhelimella.
Mies ei vastannut.
Meni jonkin aikaa ja puhelimeni soi.
Jäin tuijottamaan puhelinta, jossa luki, että "Iskä" soittaa.
Minulla oli siis edelleen isäni numero talletettuna puhelimeeni ja sieltä soitettiin!
Sekunnin ajan sydämeni pompahteli ja ehdin jo ajatella, että mitä tapahtuu...
Vastasin puheluun ja vanhemman kuuloinen miesääni sanoi, että tästä numerosta oli soitettu.
Olin ihan ihmeissäni ja sanoin, että tietääkseni en ole soittanut.
Pahoittelin kuitenkin asiaa.
Puhelun päätyttyä mietiskelin soittoa ääneen, jolloin yksi lapsistani sanoi, että hän soitti siihen numeroon, kun soitti aiemmin isälleen minun puhelimella.
En ollut yhtään tajunnut, että tietenkin lapsi selaa luettelosta kohdan "Iskä," kun isälleen soittaa ja minulla mies on luettelossa omalla nimellään, ei tietenkään iskänä.

Joten tänään, yli 9 vuotta isäni kuoleman jälkeen, poistin hänen numerotietonsa puhelimestani.
Ehkä en niitä siellä enää tarvitse, sillä ei isä tuosta numerosta kuitenkaan enää vastaa.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Meidän huiput yhdenkoon sisätäytöt

Olen (monesti) aiemminkin hehkuttanut YHDENKOON VAIPPOJA ja nyt on taas pakko, kun vetäisin tuossa päivällä yhden meillä käytössä olevista yhdenkoon sisätäytöistä tuon meidän hieman yli 12 kiloisen päälle ja totesin taas, että kyllä nuo vaan istuu kun nakutettu päälle!


Pääsääntöisesti meillä on käytössä nepilliset AIO-vaipat ja harjoitteluhousut, mutta etenkin näin kesällä tykkään, että vaippa on extra-hengittävä ja pelkkä sisä(täyttö)vaippahan on.
Nämä meidän yhdenkoon sisätäytöt on muistaakseni hankittu kuopuksen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen ja ovat alusta asti sopineet tosi hyvin!
Ja kuten näkyy, säätövaraa näissä piisaa ja en usko että meillä tullaan koskaan tarvitsemaan näitä suurimmilla säädöillä.