Aprillia!

Aprillipäivä tuli ja meni, mutta jaetaanpa tässä vähän jälkijunassa yksi vanha pila lukijoille.

Meillä ei siis mitenkään erikoisemmin harrasteta aprillipiloja, mutta yksi vuosi minulta tuli pila vähän niin kuin vahingossa...

Tarkoitus ei siis ollut pilailla, mutta se oli sellainen juttu, että esikoinen oli aamulla lähtenyt kouluun ja kotiintulomatkalla hänen oli tarkoitus kerätä pajunoksia tulevaa virpomispäivää varten (tuolloin aprillipäivä osui siis ennen virpomispäivää, toisin kuin tänä vuonna).

Mies tuli sitten illalla kotiin ja katseli lapsen keräämiä oksia ja kysyi, miten tämä oli saanut ne katkottua.

Minä siihen sitten keksin sanoa, että tarkoitukseni oli laittaa hänelle aamulla sellaiset pienet lasten sakset mukaan reppuun, mutta en löytänyt niitä, joten laitoin sitten meidän leipäveitsen, kun en muutakaan löytänyt siinä aamuhässäkässä ja selittelin vielä, että eihän se lapsiraukka olisi niillä pienillä saksilla saanut oksia irti saksittua.

Ja tuo leipäveitsihän oli siis melkoisen kokoinen, teräkin varmaan jotain päälle 20cm!

Mies sitten ryhtyi (ymmärrettävästä syystä) vaahtoamaan, että olen minä sitten hullu, kun menen lapselle tuollaisen laittamaan reppuun ja mitä ne koulussakin olisivat sanoneet, jos olisivat sen nähneet jne.

Jossain vaiheessa oli sitten pakko miestä rauhoittaa, että APRILLIA!

Lapsi oli siis todellakin saanut oksat irti puusta ihan ilman leipäveistä.

Olihan tuo melko julma pila, mutta on me sille jälkikäteen naurettu, että kaikkea tuo mieskin näköjään minusta voisi uskoa...

Mukavaa alkanutta huhtikuuta kaikille ja iloista kevään odottelua!