Pakko jakaa tännekin tämä vanha, mutta edelleen huvittava juttu, joka tuli mieleeni, kun tuossa eräänä päivänä kaaduin tietokonetuolillani (kun piti kurotella yhtä tavaraa vähän kauempaa, enkä jaksanut nousta...kannatti, tai sitten ei...).
Lääkärireissuthan eivät yleensä ole niin kovin huvittavia, mutta tämä yksi vuosien takainen reissu jäi kyllä tosiaan mieleen ja nimenomaan sen vuoksi, että oli niin huvittava.
Olin siis yhden lapsemme odotusaikana ultraäänitutkimuksessa ja olin asettumassa tutkimuspöydälle, kun lääkärillä soi puhelin.
Hän vastasi ja puhuessaan keinui samalla sellaisella selkänojallisella tuolillaan.
 |
| Kuvien on tarkoitus olla yhtä huvittavia, kuin itse tapahtuma oli., eli en ole yrittänytkään tehdä niitä tosissaan... |
Ja kuten arvata saattaa, tuoli rojahti hetken päästä maahan ja lääkäri oli selällään lattialla koivet kattoa kohti.
Puhelinluuri roikkui jossain siinä pöydän ja lattian välillä.
Katsellessani tuota näkymää sieltä tutkimuspöydältä, niin eihän tilanne voinut olla muuta kun huvittava!
Paitsi että lääkäriä ei naurattanut, oli enemmänkin närkästyneen oloinen siinä itseään ylös kammetessaan, hiuksiaan sukiessaan.
Oikeastaan en muista koko tutkimuksesta mitään, kun yritin vaan niin kovasti pitää itseni kasassa, etten hajoaisi täysin ja siinä lopussa lääkärin kanssa keskustellessa en enää kyennyt, vaan tirskahtelin (lapsellisesti) vähän väliä ja toivoin vaan pääseväni äkkiä ovesta ulos.
Jotenkin luulen, että jos lääkäri olisi itsekin naureskellut tilanteelle, niin sen olisi voinut ohittaa helpommin, mutta kun tosiaan tilanne oli kerta kaikkiaan huvittava ja toinen yrittää olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin kyllä siinä oli ihan tosissaan pokassa pitelemistä, enkä ihan täysin onnistunutkaan...
Että terveisiä vaan tuolle lääkärille, jos sattuu tämän jutun löytämään ja itsensä tunnistamaan.
Tuo oli yksi ikimuistoisimmista lääkärireissustani ikinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit!