Olen absolutisti

Kirjoituksen ei todellakaan ole tarkoitus puhua vain ja ainoastaan absolutismin puolesta, mutta se on minun valintani ja sen pohjalta jaan mielipiteeni.

Jo pidemmän aikaa olen saanut todeta, että joillakin se kuningas alkoholi on hivenen liikaa vallassa ja jälki ei useinkaan ole kovin kaunista katseltavaa.

Itse olen absolutisti muutamista henkilökohtaisista syistä ja nykyinen valintani on monien tekijöiden summa.

Olen kyllä vetänyt ensikännit ja vielä toisetkin, mutta siihenpä se sitten melkein jäikin.

En ole koskaan tuntenut mitään erityistä vetovoimaa alkoholia kohtaan ja nuorempanakin asuimme sen verran kaukana kaikista bilepaikoista, että olin sitten aina autolla liikkeellä (ja luonnollisesti siis selvin päin), jos johonkin menin.

Ja minulle tanssiminen on aina ollut se juttu, mistä tykkään, eikä se ole koskaan vaatinut alkoholia.

Enemmänkin silloin nuorena tuntui aina, että sain odotella muita tanssilattialle, että olivat tarpeeksi humalassa tullakseen sinne.

Ja minä kun olin valmis menemään tanssimaan heti ravintolaan tultaessa.

Olen myös tullut nuorena äidiksi, ihan suunnitellusti, ja kokenut sen omaksi jutukseni, enkä ole kaivannut siihen mukaan alkoholia.

Suomalaiset ovat kai perusluonteeltaan juroja ja hiljaisia, tai näin sitä ainakin yleisesti sanotaan.

Itseeni tämä ei päde ja olen kyllä aina voinut höpöttää, nauraa ja pitää hauskaa ihan täysin selvin päin.

Joillain se yksi annos alkoholia auttaa ns. avaamaan lukot, mutta valitettavan useinhan se ei kuitenkaan jää tuohon, vaan sitten otetaan lisää ja lisää ja lisää...

Ja sitten pian sitä ollaankin jo känniääliöitä ja asiat saattaa mennä pahasti pieleen!

Jos alkoholin käyttöä ylipäätään on pakko ymmärtää, niin ymmärrän jollainlailla ne ensimmäiset alkoholikokeilut, kun se maaginen 18 vuotta tulee täyteen ja on odotettu, että päästään ostamaan se siideripullo.

Valitettavasti vaan aina ei odoteta edes tuohon ikään asti ja pahimmillaan nuorella voi jo olla tuossa vaiheessa alkoholiongelma.

Tiedän ihan hirvittävän nuoria lapsia, jotka viettävät viikonloppuisin iltansa ties missä seurassa ja alkoholi suurena osana kuvioita.

Överiksi menevää, joka viikonloppuista ryyppäämistä en ymmärrä, eli että ei enää tajuta missä ollaan ja kenen kanssa.

Sekö sitten on muka hauskaa?

Ymmärrän, että jos mennään ihan kunnon hienoon ravintolaan, niin ruoan kanssa nautitaan lasillinen kunnon viiniä.

Tai että perjantaisaunan jälkeen otetaan se kylmä saunaolut tai siideri.

Taitaahan sitä olla ihan tutkimuksiakin siitä, että kohtuullinen alkoholinkäyttö olisi jopa hyväksi terveydelle, joten sikäli tietysti absolutismikaan ei välttämättä ole se oikein väylä...

Kohtuullinen alkoholinkäyttö siis ok (mitä se kohtuullinen käyttö sitten tarkoittaakaan kenellekin...), mutta sitä en ymmärrä, jos alkoholin pitää liittyä jok’ikisiin juhliin ja illanistujaisiin tai jos sitä pitää ottaa niin, että koko ihminen muuttuu ihan joksikin toiseksi.

Jos aikuiset ihmiset eivät koskaan voi lähteä pitämään hauskaa tai istumaan iltaa ilman, että ollaan humalassa, niin sitä en ymmärrä.

Ja tietenkään en ymmärrä runsasta päivittäistä alkoholin käyttöä, joka sitten tietysti vaikuttaa jo laajemminkin ihmisen omaan ja läheisten elämään.

Mutta kuten sanottu, absolutismi on minun valintani ja sen mukaan tienkin muodostuu myös mielipiteeni alkoholinkäyttöä koskien ja kuten sanottu, nykyinen valintani on monien tekijöiden summa ja nämä tekijät vaikuttavat myös suuresti asenteeseeni alkoholia kohtaan.

Olen elämäni aikana nähnyt sekä läheltä, että kaukaa alkoholin seurauksista sekä käyttäjään itseensä, että läheisiin ihmisiin.

Olen tänä päivänä vain ylpeä siitä, että olen absolutisti ja minulla ei ole minkäänlaista tarvetta ottaa alkoholia osaksi elämääni, ei edes sitä kohtuullista määrää, sillä pärjään varsin hyvin ilmankin.

Nautin paljon mieluummin vaikkapa herkullisen ja iloisen värisen jäähilejuoman ja pysyn selväjärkisenä.