Kummitusjuttuja

Kerronpa tähän Isänpäivän iltaan yhden vähän erikoisemman jutun, mikä sattui vuosia sitten, kun meidän nyt jo murrosikäinen oli jotain 2-3v.

Asuttiin tuohon aikaan 2-kerroksisessa kodissa ja alakerrassa meillä oli keittiö ja olohuone.

Olohuoneessa meillä oli iso kulmasohva, jonka taakse (kulmaan) jäi sellainen "yhden seisottava tila."

Kerran oltiin sitten tytön yläkerrassa puuhailemassa jotain ja jossain vaiheessa sitten sanoin hänelle, että lähdetäänpä alakertaan.

Tyttö sitten sanoi, että hän ei uskalla, kun siellä sohvan takana nurkassa seisoo se täti...

Muistaakseni kysäisin tytöltä vielä uudelleen, että siis mikä seisoo ja missä ja sain saman vastauksen sohvan nurkassa seisovasta tädistä.

Hetken aikaa meni kylmät väreet ja mietin menenkö itsekään alas, mutta mentiin sitten kuitenkin yhdessä ja ei siellä sohvan nurkassa ketään ollut.

Vähän aikaa oli kyllä vähän inhottava olo tuosta ja tuli vilkuiltua sohvan nurkkaan tasaisin väliajoin.
Tässä tuo nyttemmin jo uuden kodin saanut sohva ja tuonne oikealle jäi se tyhjä nurkkaus, jossa "täti seisoi."
Kaikkea sitä saa näiden lasten kanssa kokea...