Eilen illalla oltiin kävelyllä ja yhtäkkiä alkoi taivaalta kuulua omituista ääntä.
Katse taivaalle ja näky oli henkeäsalpaavan upea: tajuton kasa kurkia matkalla kohti Etelä-Eurooppaa, mahdollisesti ehkä Afrikkaa.
Kyyneleet melkein kohisivat silmiin kun tajusin, että sinne ne menevät ja vievät mukanaan viimeisetkin rippeet kesästä (no joo, ollaanhan tässä toki jo syyskuun puolivälissä...).
Mutta sitten tajusin, että nehän palaavat!
Välissä tulee talvi, jolloin toivottavasti saadaan nauttia sopivan kirpeistä pakkaspäivistä ja lumesta (sopivissa määrin mielellään sitäkin, jos toiveita saa esittää).
Ja sitten tulee jälleen uusi kevät ja ojanpientareilta paljastuu kukkivia leskenlehtiä ja kurkiparvi saapuu takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit!