Paraneminen

Pääsin kotiin sappirakonpoiston jälkeen tiistaina 12.3.

Kivut olivat sairaalasta lähtiessä käsitykseni mukaan normaalin rajoissa, mutta en toki voinut varmaksi tietää, kun ei minulle koskaan aiemmin ollut tämmöistä operaatiota tehty.

Pärjäilin kuitenkin minulle määrätyillä särkylääkkeillä.

Syöminen ei kuitenkaan oikein lähtenyt sujumaan, oli kovin täysinäinen olo jo pienestä suupalasta ja ylävatsalla tuntui painontunnetta.

Se ei ollut niinkään kipua, vaan enemmänkin juuri painoa, ikään kuin kurkkuun juuttunut pala, mutta se tuntui tosiaan tuossa ylävatsalla.

Oikein missään asennossa ei ollut hyvä ja leikkauksesta alkoi kuitenkin olla jo kulunut viikko, ylikin...

Keskiviikkona 20.3, kun leikkauksesta oli kulunut jo 9 päivää, päätin käydä lääkärissä tarkistuttamassa asiaa ja siellä katsottiin perustutkimusten lisäksi myös tulehdusarvot.

Ehdin kotipihaan, kun perääni soitettiin, että tuli lähtö suoraan keskussairaalaan, sillä tulehdusarvot olivat koholla.

Eli ei kun keskussairaalaan, jossa hurahtikin koko päivä erilaisissa tutkimuksissa (ja odotellessa, ja odotellessa...).

Katsottiin verikokeita, ylävatsaultra ja tietysti ihan perus verenpaineet, lämmöt yms.

Näissä ei todettu mitään hälyttävää ja koska tulehdusarvotkaan eivät olleet nousseet siitä, mitä olivat aamulla lääkärissä, niin arveltiin elimistön olevan vaan vielä leikkauksen jälkeen ns. traumatilassa.

Pääsin lähtemään sairaalasta kotiin joskus illalla 18 aikoihin.

Olin jo mennyt nukkumaan, kun huomasin puhelimeni välkkyvän ja siihen tulleen puhelun kello 22:17.

Numero oli sairaalan ja pelästys ja ihmetys oli melkoinen!

Soitin takaisin numeroon hieman ennen kello 23 ja päivystävä kirurgi vastasi.

Hän kertoi minut leikanneen kirurgin olleen sitä mieltä, että minun pitäisi tulla heti seuraavana aamuna keskussairaalaan tarkastettavaksi ja otettaisiin tulehdusarvotkin uudelleen.

Eli ei muuta kun torstaina 21.3 heti aamusta 8 keskussairaalalle!

Siellä sitten taas verikokeita, joissa todettiin tulehdusarvojen onneksi hieman laskeneen.

Minut leikannut kirurgi tutki minut ja käytiin läpi oireet ja eilisen päivän ylävatsaultran tulokset ja verikoetulokset.

Mitään järkevää selitystä oireille ei löytynyt.

Sain kuitenkin lääkekuurin, jos jokin piilevä tulehdus jossain jylläsi.

Pääsin iltapäivän aikana kotiin ja aloitin heti saamani lääkekuurin.

Seuraavana aamuna jo tuntui, että ehkä tässä elämä kuitenkin voittaa...

Perjantaina 22.3 tulehdusarvot olivat tippuneet ja olivat enää 34, eli parempaan suuntaan.

Sen verran koholla olivat kuitenkin edelleen, että vielä maanantaille sovittiin uusi verikoe.

Alle 10 niiden arvojen kuulemma kuuluisi olla silloin, kun elimistö on ns. normaalitilassa.

Tänään on ensimmäisestä yhden tikin haavasta lähtenyt osittain tikki irti, eli kertonee siitä, että haavat alkavat parantua, kun tikit sulavat sisältä ja irtoavat päältä.

Eiköhän tässä pian taas elämä voita!