Tänään tuli taas huomattua, että on sitä vissiin edes jotenkin saanut lapsille opetettua toisten huomioimista.
Oltiin nimittäin 5veen kanssa puheterapiassa ja hän sai lähestyvän Joulun kunniaksi valita lopuksi sellaisesta lelulaatikosta yhden lelun itselleen.
Siellä oli kaikenlaisia pikkueläimiä, torvi, noppia yms...
Aikansa lapsi pohti minkä haluaisi, kunnes päätti!
Hän valitsee kilpikonnan, koska isoveli tykkää kovasti kilppareista ja hän voi sitten antaa isoveljelle kilpparin lahjaksi.
Tuli taas niin hyvä mieli!
Tätähän se Joulukin on parhaimmillaan, antamisen iloa, eikä sen lahjan tarvitse aina olla mitään suurta ja kallista, vaan pienestäkin voi tulla hyvä mieli sekä lahjan antajalle, että saajalle.
Tätähän se Joulukin on parhaimmillaan, antamisen iloa, eikä sen lahjan tarvitse aina olla mitään suurta ja kallista, vaan pienestäkin voi tulla hyvä mieli sekä lahjan antajalle, että saajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit!