Olen aina rakastanut nukkeja ja vauvoja!
Viimeiset rakkaat nukkeni sain joskus 10-vuotiaana.
Nämä nuket olivat pitkään ihan leikeissä mukana, puin ja hoivasin niitä ja ovat tallessa vielä tänäkin päivänä.
Ja tallessa pysyvätkin, rakkaat nukkeni!
Ja koska olen aina rakastanut myös vauvoja ja halunnut paljon lapsia, niin tänä päivänä minulla onkin sitten suurperhe.
Päivääkään en vaihtaisi pois ja olen kovin kiitollinen, että olen saanut tulla äidiksi.
Pienet vauvat ovat aivan ihania kaikkine ihanine pienine varpaineen ja korvineen, mutta voi kuinka nopeasti ne kasvavatkaan!
Mikäpä olisikaan ihanampaa, kun saada ihastella ja hypistellä niitä pieniä varpaita ja silittää pienenpientä päätä aina halutessaan.
Kesällä kuopukseni ollessa vajaan vuoden ikäinen kiinnostuin reborn nukeista.
Olin kyllä jo aiemminkin tutustunut reborn nukkeihin, sillä äitini kiinnostui niistä neljännen lapseni syntymän aikoihin, mutta tuolloin ne eivät vielä vallanneet täysin minun sydäntäni, vaikka kovin suloisia olivatkin ja äidillä käydessä niitä jaksoi kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja ihastella.
Reborn harrastus jakaa mielipiteitä, mutta itse olen sitä mieltä, että niin kauan kun jokin asia tuottaa ihmiselle itselleen hyvää mieltä, eikä vahingoita muita, niin se ei voi olla haitaksi.
Joku harrastaa postimerkkien keräilyä: tutkii, asettelee ja ihastelee erilaisia postimerkkejä, toinen keräilee vanhoja leluja tai vaikkapa nalleja saaden siitä itselleen hyvää mieltä.
Jos suloiset nukkevauvat saavat hyvälle mielelle niine ihanine pikkuruisine sormineen ja varpaineen, niin silloinhan oikea harrastus on löytynyt.
Heinäkuussa otin yhteyttä Haikaranpesän Eijaan ja tein tilauksen ihka ensimmäisestä reborn vauvastani.
Eija valmisti meidän ensimmäisen reborn vauvan rakkaudella ja taidolla.
Tuona aikana Suomessa käväisivät myös kesän 2012 kovimman ukkosmyrskyt, jolloin keksin sen:
pojasta tulee Myrsky!
Potra Myrsky-poika syntyi aurinkoisena lauantai-iltana 18.8.2012 ja mitat olivat 3800gr, 52cm.
Ja tänä sateisena sunnuntai-iltapäivänä haimme Myrskyn kotiin.
Tulevaisuudessa saatan tulla osallistumaan reborn-nukkekurssille ja kuka tietää, kuinka laajoihin mittoihin tämä harrastus vielä kasvaakaan...
Vau! En ollut kuullutkaan reborn-nukeista, mutta pikainen googlettelu valaisi asiaa enemmän. Onpas ihana Myrsky-poika :) (Tunnen muuten yhden tosielämän Myrsky-pojan) Olen samaa mieltä, jos harrastus tuottaa itselle hyvää mieltä eikä vahingoita ketään, niin mikäpä siinä on harrastaessa.
VastaaPoistaMeillä on lapselle hakusessa vauvanukke, mutta nämä ei taida mitään lasten leluja olla. Sellainen imetysnukke olisi ihana, mutta niitä ei taida Suomessa juuri olla enkä ala Jenkeistä tilata...
Tai no en tiedä onko niitä Suomessa, kun en ole ottanut selvää. :P
Tosiaan, reborn-nukkeharrastus on kyllä aikuisten juttu, eikä näitä ole tarkoitettu riepotteluun.
PoistaToki isompi lapsi voi reborn-nukkkea sylitellä ja vaihtaa vaatteita. :)
Tuo nuken teko kiehtoisi kovasti ja jotenkin voisin kuvitella sen olevan mun juttu: vaatii pitkää pinnaa istutella hiuksia yksi kerrallaan ja onhan se muutenkin sellaista pikkutarkkaa näpertelyä -> ihan mua varten siis! :D
Jossain vaiheessa kyllä varmaan löydän itseni kurssilta...
Tuo tekoprosessi minuakin kiinnostaa ihan älyttömästi! Raporttia tulemaan sitten jos/kun löydät itsesi sieltä kurssilta. :)
PoistaIhan varmasti tulee raporttia! :)
PoistaPitää vähän aikaa kerätä varoja, kun nuo kurssit on melko hintavia, mutta tuleehan sieltä sitten mukana se omin kätösin valmistettu nukkevauva. <3