Suurperheessä hulinaa piisaa ja nyt kesällä olenkin ottanut tavaksi lähteä yleensä esikoisen ja nuorimmaisen, toisiaan kahden vanhimman ja nuorimmaisen kanssa iltakävelylle.
Pienin kulkee (yleensä) rauhallisena liinassa ja on mukava saada hetki rauhaisaa aikaa isomman (/isompien) kanssa ja saada jutustella ilman keskeytyksiä.
Tai voi sitä ihan vaan kävelläkin ja kuunnella hiljaisuutta, sekin kun on aika harvinaista herkkua.
Oikein jo alan odottaa niitä ihanan kirpeitä syyspäiviä, kun kaikki on raikkaan oranssia ja keltaista!
Jotenkin olen oppinut vuosien myötä huomaamaan, kuinka lyhyen aikaa kaikki kestää, myös vuodenajat, ja sitä kautta olen oppinut arvostamaan jokaisen hetken kauneutta.
Kevät on aivan tavattoman lyhyt, mutta niin kaunis, kun kaikki puhkeaa kukkaan ja odottaa jo tulevaa kesää!
Helteitä en rakasta, mutta kaiken kaikkiaan kesä on ihanaa aikaa, mutta nopeasti sekin menee.
Syksyn värikkäät ja aurinkoiset päivät ovat valtavan kauniita ja syysateissakin on oma viehätyksenä (jos nyt eivät koko syksyä kestä).
Ja nopeasti se syksykin kääntyy talveksi.
Kovat, pitkään jatkuvat pakkaset eivät innosta, mutta ylipäätään talvi ja lumi ovat ihania!
Ja kas, pian sitä onkin taas kevät.
Minusta 4 vuodenaikaa ovat todellinen rikkaus!
Itse en ainakaan jaksaisi koko aikaa mitään vuodenaikaa, mutta nimenomaan se vaihtuvuus on ihanaa ja silloin onkin helpompi nauttia kun tietää, että se ei kestä ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit!