Kun hän istuu lattialla ja alan laittaa liinaa päälleni, hän alkaa pomputtaa itseään ikään kuin sanoakseen: "Ota kyytiin!"
Ja liinassa hän tarraa pienillä käsillään minuun ikään kuin sanoakseen: "Kiitos, että pääsin lähellesi."
Ja kun kysyn haluaako hän maitoa, hän lähtee nauraen konttaamaan minua kohti ikään kuin sanoakseen: "Täältä tullaan!"
Perille päästyään hän tarraa pienillä käsillään rintaan kiinni ikään kuin sanoakseen: "Kiitos, että pääsin lähellesi."
Se suloinen katse, kun hän tulee rinnalle ja tuijottaa syvälle silmiin pienillä nappisilmillään ja välillä hymyilee niin, että maitoa valuu suupielestä.
Se puhuu sen puolesta, että esim. imetyksen hyöty ei katoa minnekään vaikka vauvasta tulee taapero.
Ravinnolliset ja immunologiset edut ovat toki edelleen tärkeitä, mutta kuinka tärkeä onkaan se erityinen hetki...
Hetki rauhassa, hetki lähellä, kaiken sen vauhdin ja uuden oppimisen keskellä.
Äidin pieni kulta, joka kasvaa niin nopeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit!