Tuntuuko, että mikään ei onnistu, kun pikkuinen pyörii koko ajan kirjaimellisesti jaloissa?
Etenkin taaperovaiheen alussa tämä on varmasti monelle tuttua, kun tahtoa liikkumiseen olisi vaikka muille jakaa, mutta eteneminen on vielä melko huteraa, eikä pieni ihmisenalku voi vielä ymmärtää mihin saa koskea ja mihin ei.
Eipä taida montaa pikkuista löytyä, jotka viihtyisivät ainakaan kovin pitkiä aikoja yksin lattialla ja kotitöistä suoriutuminen saattaa tuntua hankalalta, kun mukana on se jaloissa roikkuva pikkuapulainen, jota pitää koko ajan vahtia.
Kantoliina ja lapsen sitominen selkään helpottaa tätä asiaa huomattavasti, syliinhän se jaloissa roikkuva pikkuinen yleensä vaan haluaakin.
Ruoanlaitto, leipominen, pyykkienlaitto, silitys tai vaikkapa askartelu isompien lasten kanssa sujuu helposti, kun pieni saa olla turvallisesti mukana touhuissa.
Sylistä pienet kädet ovat yli-innokkaita tarttumaan kaikkeen mahdolliseen ja esim. silitys on melkoisen vaarallista (ja hankalaa) touhua oli lapsi sitten lattialla tai sylissä, mutta selkäpuolelta pienen on turvallista tarkkailla sitäkin hommaa.
Ja tosiaan, lapsikin yleensä viihtyy, kun saa olla mukana touhuissa muiden tasolla, eikä yksin lattialla.
Väsyn tullessa selässä voi hyvin vetäistä myös päiväunet.
Se selkään laitto vaan on niin hirvittävän pelottavaa ettei edes uskalla harjoitella :(
VastaaPoistaPitää opetella joku helppo ja nopea selkäsidonta, minkä saisi yksin sidottua helposti. Kaikki, mitä olen kokeillut, tuntuvat kovin vaikeilta tempoilevan ja eläväisen lapsen kanssa, vaikka olisi apukäsiä lähettyvillä... Tästä syystä etsiskelenkin meille sopivaa kantoreppua, millä saisi lapsen nopeasti selkään. Ehkä alan vaan ahkerasti treenata selkäreppua :)
VastaaPoistaMeillä ehdoton lemppari on muumiosidonta
VastaaPoistaSe on tosi tukeva ja ei paina, eikä purista mistään.
Tuntuu edessäkin tosi hyvältä, kun ei rintoja paina mikään solmu tai lenksu.
Eläväisen lapsen kanssa on toki omat hankaluutensa ja meilläkin on kyllä neliöliina, johon turvaudutaan silloin, kun pitää pikapikaa saada lapsonen kyytiin.
Meillä onnistuu osa selkäsidonnoista ilman apujakin, mutta yleensä kyllä joku lapsista on ojentamassa jotain liinanpäätä tms. :)
Onhan se toki helpompaa niin ja harjoitusvaiheessa on ihan hyvä, että joku antaa lapsen sinne selkään ja pitää vähän kiinni, ettei vahingossa pikkuinen tipahda, kun liinan kanssa touhuaa.
Tai sitten kannattaa mahdollisuuksien mukaan harjoitella vähän isomman lapsen kanssa, esim. meidän rimpulan 4veen kanssa on loistava harjoitella, kun on kuitenkin pienikokoinen, mutta osaa sieltä selästä jo avitella liinan kanssa ja ei ole pelkoa että tipahtaisi, kun osaa itse pitää kaulalta kiinni. :D
Otankin selvää tuosta muumiosta. :) Kyllä tuntuu tosiaan, että yksin tuota on vaikea saada selkään, pitää ainakin monta kertaa treenata apulaisen kanssa.
PoistaApulaisen kanssa harjoittelu on kyllä hyödyllistä ja voihan se apulainen olla hätätilassa vaikka joku isompi pehmonallekin tms. :)
PoistaSitten kun sidonta sujuu, niin lapsikin malttaa paremmin kun hän vaistoaa, että äiti ei ole hermostunut.
On meillä vieläkin tilanteita, jolloin sidonnasta ei meinaa tulla mitään ja jos lapsi alkaa hermostua, niin tehdään vaihto neliöliinaan, koska mitään väkisin, hikipäässä sitomista ei kannata alkaa harrastamaan.