Jälleen tuli todettua kantoliinan hyödyt, kun oltiin juhannuskokkoa katsomassa eilen illalla.
Pieni oli kovin kiinnostunut kokosta, mutta onhan sellainen iso, palava keko hieman pelottavakin varmaan pienen silmissä ja välillä pikkuinen painautuikin lujaa rintaani vasten ja hetken päästä taas kurkki neliön suojista varovasti ympärilleen.
On ihana, kun voi antaa lapsen tutustua uusiin, ehkä vähän pelottaviinkin asioihin, antaen samalla suojaa ja turvaa, ikään kuin sanoen: "Ei ole mitään hätää lapseni, katso ja tutustu vaan rauhassa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit!