Anna minulle läheisyyttä, sillä olen vasta pieni ja läheisyys on yksi perustarpeistani.
Anna minun olla lähellä, kun olen sairas tai väsynyt, sillä lähelläsi minun on hyvä olla.
Anna minun tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin, mutta pidä minua lähellä, jotta tunnen oloni turvalliseksi ja voin kohdata vieraat ihmiset ja uudet asiat yksin sitten, kun minusta siltä tuntuu.
Anna minun tarkkailla uusia paikkoja, mutta anna minun olla lähelläsi, jotta voin tutustua uusiin paikkoihin rauhassa ja turvallisesti ja voin astua suureen maailmaan sitten, kun minusta siltä tuntuu.
Voi miten ihana kirjoitus! Minä olen saanut aina osakseni päänpudisteluita ja silmienpyörittelyä, kun lapset ovat olleet tiukasi liinassa tai repussa yksivuotiaiksi ja kohta kolmevuotias ja 4,5-vuotias nukkuvat edelleen vieressäni...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kaisa, ja onnea: olit ensimmäinen, joka kommentoi blogiini! :)
PoistaVoin hyvin kuvitella nuo päänpudistelut ja silmienpyörittelyt, mutta kuten tuolla aiemmassa taaperoimetystä koskevassa postauksessani kirjoitin, niin nykyään maailma on kovin vaativa jo ihan pienillekin ja se, että pieni lapsi saa turvaa ja läheisyyttä, ei voi olla huono asia.
Kyllä sitä vielä maailmalle ehtii ja tuskin ne enää täysi-ikäisinä liinan kyytiin suotuvat, eivätkä varmaan vieressäkään nuku, ainakaan ihan joka yö. ;)
Linkkasin itseni tähän vanhaan kirjoitukseen siitä blogihaastekirjoituksesta. Ihanasti sanottu kaikki <3
VastaaPoistaPitäis mennä nukkumaan, itkettää ihan. Taidan olla vähän väsynyt :)
Kiitos Riina. :)
Poista